tiistai 19. toukokuuta 2015

Vanhaa ystävää moikkaamassa

...tosin kovin ikävissä tunnelmissa...

Eilen aamulla katsoin puhelintani, joka oli jäänyt yön jäljiltä äänettömälle. Ensin huomasin että kaverini jonka luona Prinsu asuu nyt, oli soittanut, siinä kohtaa jo aavistelin että jokin on varmaan pielessä kun muuten hän melkein laittaa vain viestiä.. Sitten katsoin viestit, yksi tekstiviesti ja yksi facebook-viesti, molemmat samaiselta kaveriltani ja sisällöltään viestit olivat samanlaiset: Soita pian, Prinsu on kipeä.
Jo siinä vaiheessa kun odotin että kaverini vastaa puheluun, tiesin että ei taida olla pienestä kipuilusta kyse, ei kaverini sentään mistään pienestä yskäisystä mulle soittaisi.
Prinsulla oli ähky ja hyvin raju sellainen. Kaverini oli yrittänyt päivystävää eläinlääkäriä kiinni jo muutamaan otteeseen, mutta puheluihin ei vastattu. Lopulta kaveri oli saanut toisen eläinlääkärin kiinni ja itse tein siinä vaiheessa lähtöä kaverini luokse.

Kaverin pihaan ajaessa oli eläinlääkäri jo ennättänyt paikalle ja ensimmäinen vilkaisu kohti tarhaa oli aika karu, siellä mun kaunis tammani makasi maassa. Se oli niin väsynyt ettei jaksanut seistä ja kivut olivat olleet aiemmin niin kovat että Prinsu oli vain kouristellut eikä pysynyt pystyssä vaikka sitä oli kovin koitettu taluttaa että suolisto alkaisi toimimaan. Prinsu oli saanut hetkeä ennen tuloani kipupiikin, mikä vaikuttikin aika nopeasti ja vähän ajan päästä se jo nousikin ylös eikä mennyt maate enää sen jälkeen.
Eläinlääkäri ei antanut ensin kovin valoisaa ennustetta hevosen toipumisesta, koska Prinsu oli todella kipeä ja pahasti kuivunut.

Kun Prinsu oli vähän piristynyt kipupiikin ansiosta, päästiin tutkimaan sitä paremmin. Suolistosta ei kuulunut minkäänlaisia ääniä ja limakalvot olivat aivan harmaat, mikä kertoi pahasta kuivumisesta.. Sentään mitään suoliston asentomuutoksia eläinlääkäri ei tuntenut, mikä oli todella hyvä juttu.
Prinsun mahalaukkuun letkutettiin parafiiniöljyä ja suolavettä. Toimenpiteiden jälkeen tamma oli huomattavasti elinvoimaisempi ja toiselta puolelta mahasta alkoi kuulua oikein hyvät suolistoäänet heti.

Prinsu vietiin pihattotarhaan ja kaikki ruuan jämät haravoitiin pois, tosin tämä ei hyvin nälkäistä tammaa estänyt vaan se alkoi nakertamaan maasta löytyneitä risuja... Todella positiivista kuitenkin että ruokahalu palasi niin pian, vaikkei tammalle heti ruokaa tarjottukkaan.
Prinsun uusi paras ystävä 3-vuotias Sentti-ruuna ihmetteli aidan toisella puolella mikä ihme kaveria vaivaa ja miksi se ei saa tulla samaan tarhaan. Jotenkin niin ihanaa myötäelämistä ja kaverista välittämistä oli siinäkin havaittavissa. :)

Sentti ihmettelee ja Prinsulla on vaan kova nälkä.

Illalla Prinsun vointi oli kohentunut entisestään ja oli taas oma itsensä, mitä nyt hieman väsynyt rankasta kokemuksesta, mutta juoma upposi ja pienet heinätupotkin meni hyvällä ruokahalulla. Rajuista kouristeluista jäi muistoksi pienet nirhaumat.
Kaverini kanssa puhuttiin että mikään ei ollut muuttunut Prinsun hoidossa ennen tätä ähkyä, ainoastaan tamma oli juonut edellisenä yönä normaalia vähemmän. Prinsu juo muutenkin melko vähän, eikä sitä tietenkään varmaksi voi sanoa johtuiko ähky tuosta vähäisestä juomisesta. Näistä kun ei koskaan tiedä...
Tänään Prinsu on ollut hyvävointinen, mutta hieman väsynyt edelleen, rankka kokemus vanhalle rouvalle.

Onneksi kaikki kääntyi parhain päin kuitenkin vaikka alkuun ennuste näytti aika synkältä. Tämäkin tarina olisi voinut loppua paljon surullisemmin...

4 kommenttia:

  1. Huh, onneksi Prinsu selvisi koettelemuksesta! Meilläkin ähky oli luultavasti seurausta liian vähäisestä juomisesta, sillä mikään ei ollut meilläkään muuttunut ennen sen iskemistä. Ikäviä tapauksia, mutta onneksi nopealla hoidolla niistä yleensä selviää säikähdyksellä! Meillä muuten alettiin kaatamaan joka ilta saavillinen melassivettä ruoka-astiaan iltaruoan jälkeen, jotta Jimppa joisi paremmin. Nyt se käy jo itse automaatilla enemmän kuin aiemmin, jolloin sekin joi melko vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea tuo että opettaa hevosen juomaan paremmin. Itse olen yleensä liikutuksen jälkeen antanut melassivettä, mutta tosiaan vähän juovalle voisi olla paikallaan tuo jokailtainen juotto.
      Nyt Prinsulle on maistunut melassivettä paremmin todella löysä pellavamössövesi ja eläinlääkäri sanoikin että sama se millä keinolla juo paremmin, kunhan vaan juo. :)

      Poista
  2. No huh! Ähkyt on niin ikäviä kun koskaan ei voi tietää miten kaikki lopulta päättyy. Onneksi näin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä ja kun aina ei tosiaan ole tiedossa edes sitä täysin selkeää syytä mistä ähky johtuu.. Kyllähän tämäkin tarina olisi helposti voinut saada erilaisen ja surullisen lopun, mutta onneksi niin ei tällä kertaa käynyt. :)

      Poista