Päätin osallistua Blogitallin toiseen viikon blogihaasteeseen, kun aihe oli mielestäni niin kiva ja itsellä on jokunen talvikuva jemmassa tietokoneen kansioissa. :) Haasteen ohjeet löytyvät täältä.
Parasta talvessa on...
...peltolaukat
...hiihtoratsastus (josta on valitettavasti muistona vain tämä tosi sumea kuva...)
...kylmällä ilmalla ilman satulaa ratsastelu
...lumessa piehtarointi (ainakin hevosten mielestä :))
...lumen hyödyksi käyttäminen treeneissä
...söpöt ponit ja hevoset pörröisessä talvikarvassa
Lisäksi rakastan talvessa lumisadetta, tähtitaivasta ja jouluvaloja <3
Huomautetaan nyt näin heti alkuun, että Elvi oli siis luopunut ravurin urastaan jo ennen mulle tuloa ja jo hetken aikaa hoitanut ratsun virkaa.
Sunnuntaina tuli puoli vuotta täyteen siitä kun Elvi muutti luokseni. Otin puolivuotta sitten hepasta vähän rakennekuvaa ja ajattelin nyt ottaa uudet kuvat kun kuusi kuukautta oli kulunut. Näihin kuuteen kuukauteen on kuulunut säännöllisen epäsäännöllistä ratsastelua, eli ei mitenkään nousujohteista touhuamista, vaikka se alunperin olikin tarkoitus. No, elämä on ja aina ei mene niinkuin on suunniteltu.
Saatte nyt itse arvioida onko jotain muutosta tapahtunut? Vatsa on ainakin (onneksi) vähän kasvanut, ei ole niin kuivannäköinen poni enää. :)
Taas huonolaatuisia kuvia tarjolla:
9.5.2014
9.5.2014
9.11.2014
9.11.2014
Ajattelin jossain vaiheessa tehdä samanlaista vertailua ratsastuskuvista, kun vaan saan taas jonkun kuvailemaan.
Elvin naamasta puuttuu palanen. Taas. Huomasin eilen kun hain hepan tarhasta.
Se on edelleen mysteeri, mihin se itsensä kolhii, tämä oli kai noin viides kerta kun Elvin naamasta puuttuu pala - ja aina samasta kohdasta!
Ekojen kolhujen jälkeen kävin tarhan tarkasti läpi (Elvi oli silloin yötä-päivää tarhassa), mutta sieltä ei löytynyt mitään vaaraa aiheuttavia paikkoja. Samassa tarhassa ulkoilee Sannikin, eikä sillä ole tällaisia kolhuja ollut.
Hmm... Tämä jääköön ilmeisesti edelleen mysteeriksi.
Aloin kirjoittamaan viime viikolla Sannin liikutuksia luonnoksiin ylös, mutta en vaan taas saanut aikaiseksi tehdä tekstiä loppuun. Viime viikon maanantaina sain siis taas alkaa liikuttamaan Sannia sairasloman jälkeen ja kirjoitin viime maanantain fiiliksiä tähän tapaan:
"Jes! Sannin kanssa ollaan päästy taas hieman liikuskelemaan. Alku on
ollut hyvin varovainen, mutta nyt en halua minkäänlaista takapakkia.
Ensimmäinen viikko on ollut lähinnä käyntipainotteinen. Aamuisin
jaloissa on ollut joinakin aamuina hieman nestettä, mutta iltaisin
tarhasta tullessa jalat ovat olleet kuivat. Sanni tarhailee joka päivä
Elvin tarhakaverina suurinpiirtein 12 tuntia, välillä enemmänkin, eli
täysin karsinassa seisomista ei vapaapäivätkään ole. 27.10. Maanantai: Ensimmäinen
liikutuspäivä sairasloman jälkeen! Suunnistettiin iltapäivällä hämärään
metsään ja ajatuksena oli tehdä käyntipainotteinen rauhallinen lenkki,
johon sisältyisi pari lyhyttä ravipätkää. Ponilla riitti virtaa
kyllä ihan tarpeeksi... Alku meni suhteellisen rauhallisesti. Oli ihan
järjettömän hienoa olla hevosen selässä joka liikkui eteenpäin rennosti
ja oikein mielellään ja mikä parasta: täysin puhtaasti! :) Ensimmäisen
ravipätkän alkuun Sanni koitti kiskoa multa ohjia pois ja oli sen
oloinen että jos mahdollisuus tulisi niin saattaisi tulla pientä
ilopukkiakin. Ravitahti meinasi tamman päätöksestä kiihtyä muutamia
kertoja, mutta sain pidettyä tahdin suht rauhallisena. Ei parane
hötkyillä! :) Puolessa välissä matkaa Sanni alkoi yhtäkkiä
"pelätä" kaikkea, se kyttäili jokaista pusikkoa ja pelkäsi mukamas
autojakin... Huomaa että tammalla on virtaa liikaa.. Ihan tutuissa
maastoissa liikuttiin, joten ei voinut sen puolesta oikeasti pelätäkään. Lenkin jälkeen etujaloissa oli hieman nestettä, mutta ei pahasti. Kylmäsin jalat ja laitoin yöksi magneettipatjat."
Viime viikossa ei ollut juurikaan mitään ihmeellistä, joten ajattelin nyt jättää julkaisematta postauksen jossa luettelin joka päivältä mitä tehtiin.
Lauantaina käytiin jalkapallokentällä pyörähtämässä pitkästä aikaa. Mentiin ihan perus juttuja, ympyröitä, taivuttelua ja siirtymisiä. Sanni oli todella energinen. Ravissa Sanni koitti heti alkuun nostaa laukkaa, eikä millään olisi malttanut juosta rauhassa! Sain sentään rennon ravin löytymään ja lopulta kun laukan vuoro tuli, otti Sanni muutaman ilopukinkin heti alkuun. Tamma kuvitteli kai olevansa rodeohevonen kun alkuun laukassa piti laskea pää alas ja hyppiä tasajalkaa. Toisaalta ihan kiva että hevonen on noin pirteällä tuulella ja liikkuu mielellään. :)
Muutamia kännykkälaatuisia kuvia ja pari videopätkääkin tuli meidän menosta otettua:
Huomasin tässä muuten hassun jutun, kaikki videopätkät tuli kuvattua ympyrältä samasta suunnasta. Eli voisin huomauttaa että mentiin tottakai myös vasempaan kierrokseen. :)
