Jaa niin ne tilsakumit...

Miten sen aina muistaakin vasta siinä vaiheessa kun ne tilsakökkäreet on jo siellä kavioissa että ne tilsakumit tosiaan unohtui laittaa viime kengityksessä? Taas...

Ihan noin pimeä ei ollut mitä kuva antaa ymmärtää, lumi ja kaupungin valot valaisivat yllättävän hyvin.

Viime talvi mentiin Sannin kanssa ilman tilsakumeja, niin kuin näköjään tämäkin talvi. En vaan yksinkertaisesti muista kaivella niitä tilsakumeja esiin silloin kun kengityksen aika on, en muistanut viime talvenakaan.

Toissa iltana käytiin lenkillä Sannin kanssa. Ilma oli oikein mukava, enkä alkuun huomannut tilsojen kertymistä ollenkaan. Metsälenkillä ravailtiin rauhallisesti ylämäkeen kun sitten yhtäkkiä mutkan takaa tuli traktori lumiauroineen vastaan... Olen muuten ennenkin ihmetellyt ja ihmettelen taas, että minkä ihmeen takia metsälenkillä joka on määrätty hevosillekin yksisuuntaiseksi kolareiden välttämiseksi tulee traktori aina väärään suuntaan vastaan!? En käsitä. No mutta, hyppäsin sitten alas selästä kun huomasin heti että Sanni ei ihan hirveästi ilahtunut traktorin näkemisestä. Talutin hetken ja kiipesin takaisin satulaan kun traktori oli mennyt ohi. Siinä kohtaa kun päästiin traktorin auraamalle alueelle alkoi hevonen heti liukastella oikein kunnolla. Kivasti oli tilsat kerääntyneet tuon traktoriepisodin aikana... Huoh. Koitin josko ravaaminen auttaisi ja irrottaisi tilsat, mutta ei, ravaaminen oli pakko lopettaa heti alkuunsa kun liukastelu jatkui vaan. En todellakaan halunnut ottaa riskiä että jotain sattuisi. Sama traktori tuli toistamiseen vastaan juuri kun päästiin metsälenkiltä tielle ja Sanni kurvasi omatoimisesti lumipenkkaan odottamaan että traktori pääsi ohi.
Hiittisuoralla onnistui ravaaminen ilman liukasteluja vielä, mutta sen jälkeen käynnissä tilsat haittasivat taas, joten mentiin suorinta tietä takaisin tallille. Hieman jäi lenkki lyhyeksi, mutta tällä kertaa nyt vaan kävi näin.

Eilen illalla Elvin kanssa lenkkeillessä oli vähän sama juttu, tilsat haittasivat hieman. Elvi ei tosin liukastellut ihan niin kovin kuin Sanni. Ei se vähäinen liukastelu Elvin menoa haitannut ollenkaan ja poni hikosikin hieman vaikka todella rauhallisesti mentiin. On sillä kyllä sitä talvikarvaakin sen verran ettei mikään ihme...
Lenkin jälkeen harjasin ja loimitin Elvin karsinassa, meidän lenkkiseuralaiset Marjukka ja Kusti olivat käytävällä. Marjukan piti juottaa Kustille melassivettä ämpäristä, mutta Elvi tunkikin röyhkeästi oman päänsä ämpäriin kun olin jättänyt karsinan oven auki... :D Kustin ei auttanut muu kuin odotella omaa vuoroaan -ja sitä että Marjukka saa täytettyä melassivesiämpärin uudelleen Kustia varten. Elvi kai ajatteli että naiset ensin! :)

Mehuhetki.

Onko ideoita mikä auttaisi tilsoihin? Kun ei oikein vasaraakaan viitsisi ratsastaessa pitää mukana... :D Onko joku kokeillut esim. ruokaöljyä, onko apua?

Meidän talli ja sen asukit

Huomasin tässä taannoin että olen ihan unohtanut esitellä meidän tallia paremmin ja sen muita asukkaita, Elvin ja Sannin lisäksi samassa tallissa asustavia siis. Hevoset luultavasti muuttavat tässä kevään aikana jossain vaiheessa uuteen paikkaan, joten ajattelin että nyt on varmaan hyvä vielä kertoa meidän nykyisestä tallista. Olen aiemmin kertonut meidän tallista pienimuotoisesti tässä postauksessa, mutta nyt kerron myös vähän tallin muista asukeista.

Kesä <3

Hevoseni asuvat Forssassa Pilvenmäen raviradan vieressä, pienessä seitsemän paikkaisessa tallissa. Tallissa asuu tällä hetkellä kaikenkaikkiaan viisi hevosta. Kaikki tallin hevoset ovat lämminverisiä ravihevosia rodultaan, nyt kun viimeinenkin muun rodun edustaja lähti vuoden vaihteessa pois. Prinsu oli meidän tallin puoliverivahvistus, mutta se muutti kaverini luokse asumaan.

Tallistamme löytyy kaksi tammaa, Sanni (Sun Marii) ja Elvi (Garden Of Eden), jotka tosiaan ovat tämän blogin päätähtiä. Ruunia tallissa asustaa kaksi kappaletta, Rana (Nevelerana) ja Kusti (Gustavofsin). Yksi orikin tallistamme löytyy, Poju (Northern Sunrise). Lisäksi tallin asukkaisiin kuuluu vaalea pitkäkarvainen kissa (meidän Enni-kissan äiti) ja nyt on kyllä ihan pakko myöntää, etten edes tiedä mikä sen nimi on... :D Erinäisiä kutsumanimiä kyllä löytyy...

Prinsu ja Kusti lähdössä lenkille tammikuussa 2014.

Rana ja Sanni laitumella kesällä 2013.

Tallikissa ja meidän Enni.

Tässä saatte nauttia mun upeista piirustustaidoista... Mittasuhteetkin on aivan pielessä, mutta eiköhän tässä tule kuitenkin selville vähän millainen meidän tallin pihapiiri on. Tarhoille on tallista mielestäni turhan pitkä matka. Tallin takana on yksi ylimääräinen tarha ja tarhan vieressä kulkee tie. Naapureita on tallin molemmin puolin ja tien toisella puolella. Sannin ja Elvin tarhan takana kulkee tie jossa voi hevosten kanssa kulkea ja vähän matkan päässä tarhojen takana menee hiittisuora.

Ja tässä lisää taidonnäytettä... Mittasuhteet jälleen pielessä, kaikki karsinat ovat samaa kokoa, vaikkei kuvaa katsomalla niin heti uskoisikaan... ;) Tässä siis tallin pohjapiirustus. Sanni ja Rana olivat aiemmin suulin karsinoissa, mutta vuoden vaihteessa muuttivat tallin puolelle kun karsinoita vapautui.

Talli hoidetaan yhdessä vuorot jakamalla ja minä itse teen lähes poikkeuksetta jokaisen iltavuoron, eli muitakin kuin omia hevosia on käsiteltävä joka päivä. Talli on tiloiltaan hyvin pieni, siis varustehuone on hyvin ahdas eikä hevosten ruuille ole kunnollisia säilytyspaikkoja. Mun hevosten rehusäkit onkin sijoitettuna vessaan ja heinäpaalit ovat ulkona pressun alla, lisäksi kärryt lojuvat ulkona lumihangessa... Mutta minkäs sille tilan ahtaudelle voi ja kaikkeen on kuitenkin keksitty ratkaisut. Valjasvaraston lisäksi tallilla on kahvihuone(+wc), joka tosin ei ole kahvihuoneen virassa ollut enää hetkeen, lähinnä vain tavaroiden säilytyspaikkana...
Tallissamme on mahdollisuus valjastaa hevonen joko tallin puolella käytävällä, tai sitten suulin käytävällä, hyvin on tilaa laittaa kärrytkin perään sisällä. Lisäksi löytyy pesupaikka ja isona plussana tallin hanasta tuleva lämmin vesi! Tätä luksusta ei ole joka tallilla ollut missä Sannin kanssa olemme majailleet...

Tallillamme ei ole omaa kenttää, mutta naapurin kenttää saa käyttää sopimuksen mukaan. Lisäksi muutamille maastoreiteille pääsee ajaen sekä ratsain. Liian vähän ja liian yksipuolisesti on maastoja mun makuuni, mutta kaikkeen tottuu... Laukkavetoja sentään pääsee hyvin tekemään yhteen sopivanpituiseen ylämäkeen ja lisäksi vielä kilometrin pitkää hiittisuoraa saa paahtaa menemään jos siltä tuntuu! Tietysti myös ravirataa voi käyttää, jos kokee sille tarvetta. :)

Sannin kanssa hiittisuoralla päästelemässä. :)

 

Elvin kanssa radalla laukkailemassa.

Nyt tämä teksi alkaa vaikuttamaan jo joltain myyntipuheelta mun mielestä, mutta ei anneta sen häiritä... ;) Sellainen talli meillä ja varmasti unohdin taas tästäkin tekstistä jotain...

Klinikkakin on ihan vieressä!

Sekametelisoppaa

Heippa vaan pitkästä aikaa! Ajattelin nyt tehdä tämän vuoden ensimmäisen(!) postauksen missä ei tule lopulta olemaan varmaan päätä eikä häntää, mutta ideana on kuitenkin tehdä pieni kuulumis- ja "olemme hengissä"-postaus.

Viime vuoden puolella kerroinkin suunnitelmista kuljettaa Prinsu kaverilleni. Saatiin traileri lainaan toiselta kaveriltani heti vuoden ensimmäisenä päivänä. Omaa traikkua ei tosiaan voitu käyttää nyt kun en ole saanut hommattua siihen talvirenkaita ja lisäksi se vaatisi vielä pientä fiksausta että se olisi varmasti "Prinsun kestävä"...
Kuljetuspäivälle oli selvät suunnitelmat: lähdemme hyvissä ajoin liikkeelle, että pääsemme Prinsun kanssa tutustumaan uuteen kotiin päivänvalossa. Ihan hyvä suunnitelma, mutta toteutus ei ihan niin hyvä ollutkaan... Ensinnäkin pääsimme liikkeelle erinäisistä syistä johtuen hieman myöhässä, toiseksi trailerin lainaus ei sujunutkaan ihan suunnitelmien mukaan, vaan siinä oli tullut pieni sekaannus ja traileri olikin ihan toisaalla ja käytössä kun menimme sitä hakemaan. Jouduimme siis odottelemaan hieman. Kolmas ongelma oli hevosen lastaus, joka ei myöskään sujunut ollenkaan niinkuin olin suunnitellut. Ajatuksissani Prinsu juoksisi koppiin innoissaan, oltiinhan me saatu lainaan niin upea, iso, tilava ja valoisa traileri, että olin varma että sinne menisi oikein mielellään. Mutta ei. Lastattiin Prinsua lähemmäs tunti illan hämärtyessä. Asiaa tietysti vaikeutti vielä se, että olimme avopuolisoni Joonaksen kanssa lastaamassa Prinsua kahdestaan ja Joonaksella ei muistaakseni ole kokemusta kaksin lastaamisesta kuin yhdeltä aiemmalta kerralta. Silloinkin lastattava hevonen oli Sanni, joka on niin helppo että minä talutan sen koppiin ja joku vaan laittaa takapuomin kiinni. Prinsu on vähän eri juttu, oli herkkuämpäriä varattuna ja liina oli hepan pepun takana heti ensimmäisistä yrityksistä lähtien. Yrityksiä oli useita ja kokeilimme montaa eri keinoa...
Kun lopulta saimme hevosen traileriin, oli jo melko hämärää. Perille saapuessamme olikin sitten jo pussipimeää. Jäi siis myös ottamatta ne uuteen paikkaan tutustumiskuvatkin ottamatta, vaikka kerrankin muistin ottaa kamerankin mukaan.

Prinsu muutti siis kaverilleni lauman kolmanneksi jäseneksi, entisen kisakumppanini Monan ja Monan parivuotiaan varsan Sentin kaveriksi. Heti niitä ei samaan tarhaan laitettu, mutta pääsivät kuitenkin nuuskuttelemaan toisiaan aidan ylitse. Prinsu oli heti aivan rentona uudessa paikassa, ei ihmetellyt tai pelännyt mitään ja ruokakin maistui heti. Hienoa!
Kaverini laittoi paljon viestiä seuraavina päivinä ja kuulemma Prinsu on sopeutunut lauman jatkoksi oikein hyvin ja kaikki on muutenkin mennyt paremmin kuin uskallettiin edes toivoa.

Tämän hiljaiselon aikana ei ole tapahtunut oikeastaan mitään kovin kummallista. Sanni ja Elvi ovat lomailleet, lomailleet ja lomailleet, syöneet hyvin ja tarhailleet joka päivä pitkään. Hevosten lomat eivät ole olleet ihan suunniteltuja, mutta mikäpä tässä meidän tekemisessä olisikaan... ;D

Blogihiljaisuuden aikana olen myös sulatellut tallin jäätyneitä putkia, mm.tällä tavalla...

Ostin Elville myös tiimiväriimme mätsäävän heijastinriimun...

...josta koitin myös ottaa kuvaa ilman heijastusta, mutta kuvauskohde ei ollut yhteistyöhaluinen...

...joten kuvasin teille riimun vielä näin tylsästi karsinan oveen ripustettuna. :D

Tässä tällainen pieni kuulumispostaus, meille ei tosiaan kuulu nyt oikein mitään erikoista, mutta yritän nyt oikeasti vähän aktivoitua taas. Eli toivottavasti pian pääsen taas kirjoittelemaan teille jotain. :)

Actionia elämään...

Viime postauksesta onkin kulunut aikaa vähän turhan paljon, vaikka taas postausideoita on ollut, mutta en vain saa aikaiseksi kirjoittaa mitään...

Eilen oli aivan järkyttävä pakkanen ja aamulla olikin tallin vesiputket jäässä vaikka hevosetkin olivat tallissa. Tosi kiva. Hevoset sai jäädä syömään aamuheiniä sisälle ja lämmittämään tallia. Sanni oli ainut joka pääsi aamusta ulos, se asuu ulkokarsinassa, joten sen ei tarvinnut toimia tallin lämmittäjänä. Oli sentään naapurin hevoset ulkona niin ei tarvinnut Sannin ihan yksin olla. Ja näkyi hiittisuoralla pari treenariakin hölköttelevän hevostensa kanssa pakkasesta huolimatta.

Ei tuu tällä talvikarvalla ihan heti kylmä!

Elvi ja Prinsu pääsivät päiväheinien aikaa pihalle ja loput hevoset jätettiin omistajien niin halutessa sisälle koko päiväksi. Mulle on hyvin tärkeää että hevoset saavat ulkoilla mahdollisimman paljon, eihän niitä ole luotu karsinassa seisotettaviksi. Toppatakkia hepalle päälle ja ulos vaan! Elvi tosin sai mennä taas nakuna ulkoilemaan, sillä on sellainen mammuttikarva että olisi ihme jos se herkästi palelisi. Hyvin tyytyväisiltä hevoset vaikuttivat illalla, eikä niillä tuntunut olevan mikään kiire sisälle. Paitsi Prinsulla, sehän huuteli tapansa mukaan portilla "Tuu hakemaan mut äkkiä täältä sisälle!!", mutta se nyt onkin vähän erikoinen tapaus, sen herkkä mieli taisi järkkyä kun osa kavereista oli sisällä koko päivän. Sisälle päästyään Prinsu rupesi puolestaan huutelemaan ulko-oven suuntaan ja rauhoittui syömään vasta kun toin Elvin omaan karsinaansa Prinsun viereen...

Tänään selvittelin mistä saisin trailerin lainaan lähipäivinä kun pitäisi Prinsu kuljettaa uuteen paikkaan. Meidän omassa traikussa ei ole talvirenkaita, joten sillä en voi kuljettaa. Prinsu tosiaan on vieläkin mun omistuksessa, eikä tilanne taida siitä muuttua vaikka keväällä se pitikin myydä. Se saa nyt muuttaa kaverini luokse, jossa se pääsee 2-vuotiaan ruunan hoitotädiksi ja parikymppisen tamman seuraneidiksi. Sekä kaverini harrastuskaveriksi.

Tänään oli tarkoitus lähteä kaverini kanssa Prinsulla ja Sannilla maastoon, mutta suunnitelmat muuttuivat kun en löytänytkään meidän Neposta mistään.. Kiersin pitkin tallialueita ja kävin raviradallakin kun näin siellä poliisi-auton, menin kyselemään olivatko he nähneet mun koiraani. Sitten kaverini soitti että yhdessä facebookin ryhmässä ilmoitettiin kultainennoutaja löydetyksi, muutaman kilometrin päässä tallista. Soitin löytäjille ja menin heti katsomaan, siellähän mun Neponen oli tyytyväisenä ruokittuna ja juotettuna.
Löytäjät ilmoittivatkin että he voivat pitää koiran kun se on niin ihana, mutta kyllä mä mun pikku-murun sieltä mukaani kuitenkin otin. ;)
Että sellaista actionia tähän päivään.. On toi some kyllä hyvä keksintö, puoli tuntia siitä kun löytö-ilmoitus oli sinne jätetty soitin löytäjälle ja siitä vartin päästä olin jo hakemassa koiraani takaisin! Aivan ihania olivat löytäjätkin, siellä oli tosiaan tyttäret ilmoittaneet että koira jää heille ja perheen äitikin siinä totesi että heille taitaa nyt tulla kultainennoutaja. :D Olisi tässä voinut huonostikin käydä, mutta onneksi kaikki päättyi oikein hyvin!

Tilausta Horzelta

Tämä postaus on pitänyt tehdä jo aikoja sitten, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi... Tilasin Horzelta muutamia juttuja ja ajattelin tehdä niistä "arvostelut" plussin ja miinuksin. Piti ottaa kaikista tuotteista esittelykuvatkin itse, mutta niistä ei tuolla kännykkäkameralla kovin laadukkaita ja edustavia tullut... Osa kuvista kopioitu Horzen sivulta.

Horze Pro Trek ratsastusloimi

http://www.horze.fi/ratsastusloimet/horze-pro-trek-ratsastusloimi/24323.html#BL

Plussat         + Koko loimen ympäri kiertää heijastinnauha jonka lisäksi takana oleva Z-kirjain
                         heijastaa myös.
                      + Pitää hyvin vettä.

Miinukset    - Loimi ei aina pysy kunnolla kiinni satulan edessä olevalla tarralla.

Kaikki heijastimet on plussaa!

Horze satulansuoja/istuimen lämmitin

http://www.horze.fi/satulatarvikkeet/horze-satulansuoja%2Fistuimen-l%C3%A4mmitin/14828.html#WH

Plussat         + Todella lämmin! Kokeilin ensimmäisen kerran ja hevosen selästä laskeutuessa tuli

                         kylmä!

                      + Pehmeä ja mukava. Miksen ole aiemmin tällaista tilannut!?

                      + Helppo kiinnittää satulaan ja pysyy hyvin paikoillaan.

Miinukset    - En keksi tästä mitään huonoa.

Matrix varvaskopat

http://www.horze.fi/jalustimet/matrix-varvaskopat/16075.html#BL

Plussat         + Kätevä tapa tehdä normaaleista jalustimista koppajalustimet.
                     + Helppo kiinnittää.

Miinukset    - Ensimmäisen käyttökerran jälkeen molemmista kopista oli toinen ruuvi jäänyt matkan
                        varrelle... Eli itse en saanut koppien alapuolella olevia ruuveja kiristettyä tarpeeksi ja
                        näin ollen ruuvit hävisivät...

Ei kovin kiva yllätys kun ekan reissun jälkeen molemmista jalustimista oli toinen ruuvi jäänyt matkalle....

Horze kolmisormirukkaset

http://www.horze.fi/talvihanskat/horze-kolmisormirukkaset/31487.html#BL

Plussat         + Lämpimät.
                     + Hanskojen sivuissa heijastimet.

Miinukset    - Hieman tönköt alkuun, mutta eiköhän ne käytössä muotoudu.


Tässä oli pientä esittelyä tilatuista jutuista. Lisäksi tilasin muutaman pienen jutun ja kissalle lelun, mutta en niitä tähän nyt luettele. :)

Onnea on omistaa hassu poni!

Viime aikoina olen masennellut milloin mistäkin syystä: ei ole lunta, tarhat kuraiset ja hevosten koivet ruvella, ei ole tarpeeksi aikaa ja omat sairastelut vaikeuttaa hevosten liikuttamista. Siinä nyt muutama syy.
Silti olen suunnattoman onnellinen että omistan niin hienon hevosen kuin Sanni on. Sitä hevosta ei aina kaikki ymmärrä, perusilme on usein korvat luimussa, eikä aina tykätä kaikesta lääppimisestäkään. Silti se hevonen on vaan mun mielestä maailman paras. Jotenkin sen kanssa vaan synkkaa niin hyvin. Ja onhan sen kanssa koettukin kaikenlaista vuosien varrella.

Tällainen kuvaviesti tuli yksi aamu kun kaverini oli tekemässä aamutallia. Sanni-poni söpönä. <3

Viime aikoina Sanni on tuntunut keräävän ihan älyttömästi virtaa. Yksi selkeä syy on tietysti viime aikojen vähäiset liikunnat, mutta aiemmin sekään ei ole vaikuttanut poniin ihan tuolla tavalla. Sanni on nimittäin nykyisin iltatallissakin se jonka kanssa tullaan kaikista vauhdikkaimmin sisälle, vaikka se kuuluukin tallin senioriporukkaan ja tallissa on muutamia yli kymmenen vuotta nuorempiakin yksilöitä. Yleensä niin tasaisen rauhallinen tamma-mamma on nykyään hyvinkin vireä.

Niin ja pääsihän se multa yksi ilta karkuunkin kun kengityksen jälkeen vein sitä takaisin tarhaan... Päästin sen tarhan portilla irti, ajatuksena että se kävelisi aitojen sisäpuolelle, mutta poni päättikin vetää U-käännöksen ja ilopukkien saattelemana laukkasi tallin ovelle. Eikä muuten antanut kiinni ennen kuin lahjoin sen prix-kipon avulla...

Ratsastaessa Sanni on ruvennut tekemään ihmeellisiä loikkia vähän joka suuntaan. Se saattaa yhtäkkiä vetää pään alas ja hypätä kaikki neljä jalkaa yhtä aikaa ilmaan. No mikäs siinä kun tammalla on niin kovin kivaa.
Katsotaan millaisia juhlaliikkeitä tänään on luvassa kun olisi tarkoitus lähteä taas vähän maastoilemaan... :)

Riesana lihasjumit

Ajattelin nyt tulla kirjoittelemaan sellaisesta vaivasta joka ilmenee Sannilla aina kylmien ilmojen tultua: lihasjumit. Sannin selkä tuntuu olevan hyvin herkkä kylmälle ja sitä saakin loimitella ahkerasti syksystä kevääseen. Tosin herkkis-tammani tarvitsee kesälläkin loimen, mutta hieman eri tarkoitukseen.. Nimittäin pahimmilla ötökkäkeleillä Sanni saa niskaansa kesäihottuma-loimen joka pitää suojassa kiusaavilta ötököiltä, mutta se nyt ei oikeastaan liity tähän asiaan mitenkään.

Heti kun ilmat vähän viileni kesän lopulla (ja samalla alkoivat sateetkin...) Sanni sai sadeloimen päällensä. Silti selkä meni jumiin. Sannilla on loimi yöllä sisälläkin, koska se asustaa ulkokarsinassa jossa on oikeastaan sama astemäärä kuin ulkonakin. Ulkokarsinassa Sanni asuu hengitysongelmien ja pöly-yliherkkyytensä vuoksi, joita ilmeni noin 1,5vuotta sitten... Nykyisin ongelmia ei enää onneksi ole ollut.
Viime aikoina loimitusta on lisätty juurikin selkä-ongelmien vuoksi.
Ratsastaessakin olen kylmemmillä ja sateisilla ilmoilla heittänyt selkään ratsastusloimen, ettei lihakset saa kylmää.

Kaverini valmistuu pian hevoshierojaksi ja tarvitsi vielä kaksi harjoitushevosta. Ilmoitin sitten että multa löytyisi heppoja hierottavaksi ja heti sovittiin ensimmäinen hieronta Sannille. Kuinka kätevää!
Ensimmäinen hieronta oli viikko sitten maanantaina. Sanni oli tuttuun tapaansa alkuun oikea hapannaama, mutta onneksi kaverini tuntee Sannin ennestään niin tiesi että hampaiden naksuttelua ei tarvitse pelätä. Sanni tuntui nauttivan hieronnasta ja oli kovin rennon oloinen ylähuuli pitkällä, mutta tottakai välillä piti vähän hampaita naksutella. Eihän ketään saa luulla että kovis-poni nyt oikeasti hieronnasta nauttisi... ;)
Ongelmakohdat olivat aika hyvin etukäteen selvillä, lähinnä pitkä selkälihas ja ristiselän alue. Hieronnan edetessä selkä pehmeni ihan silminnähden.
Katsottiin vielä venyttely-ohjeita läpi, pääsen sitten itse jumppailemaan Sannia. Olen aiemminkin venytellyt Sannia jonkin verran hierojan ohjeiden mukaan ja mm. "porkkanavenytykset" on meillä hyvin tuttu juttu.

Sanni hierottavana.

Tiistaina hierottiin taas. Selkä oli hieman pehmeämpi kuin ensimmäisellä kerralla reilu viikko sitten, mutta hieman jumissa kuitenkin. Sanni ei ollut hierontojen välissä liikkunut kuin pari kertaa, lisäksi olin venytellyt sen kanssa hieman.
Seuraavalla kerralla otetaan käsittelyyn varmaan Elvikin.

Nyt jatketaan loimirumbaa, venyttelyä, vähän enemmän ja monipuolista liikuntaa ja pian hierotaan taas. Sitten kun meidän "ikuisuus-projekti"=vieläkin vaiheessa olevat kärryt joskus valmistuu (jahka saadaan revittyä jostain aikaa niiden kuntoon laittoon...) niin päästään taas ajelemaankin ja liikunta monipuolistuu entisestään. Ajaminenhan on tosi hyvää ja aika kokonaisvaltaista treeniä hevosen lihaksistolle.

Käykö muilla hieroja säännöllisesti? Onko teillä kylmälle herkkiä hevosia?