perjantai 30. tammikuuta 2015

Meidän talli ja sen asukit

Huomasin tässä taannoin että olen ihan unohtanut esitellä meidän tallia paremmin ja sen muita asukkaita, Elvin ja Sannin lisäksi samassa tallissa asustavia siis. Hevoset luultavasti muuttavat tässä kevään aikana jossain vaiheessa uuteen paikkaan, joten ajattelin että nyt on varmaan hyvä vielä kertoa meidän nykyisestä tallista. Olen aiemmin kertonut meidän tallista pienimuotoisesti tässä postauksessa, mutta nyt kerron myös vähän tallin muista asukeista.

Kesä <3

Hevoseni asuvat Forssassa Pilvenmäen raviradan vieressä, pienessä seitsemän paikkaisessa tallissa. Tallissa asuu tällä hetkellä kaikenkaikkiaan viisi hevosta. Kaikki tallin hevoset ovat lämminverisiä ravihevosia rodultaan, nyt kun viimeinenkin muun rodun edustaja lähti vuoden vaihteessa pois. Prinsu oli meidän tallin puoliverivahvistus, mutta se muutti kaverini luokse asumaan.

Tallistamme löytyy kaksi tammaa, Sanni (Sun Marii) ja Elvi (Garden Of Eden), jotka tosiaan ovat tämän blogin päätähtiä. Ruunia tallissa asustaa kaksi kappaletta, Rana (Nevelerana) ja Kusti (Gustavofsin). Yksi orikin tallistamme löytyy, Poju (Northern Sunrise). Lisäksi tallin asukkaisiin kuuluu vaalea pitkäkarvainen kissa (meidän Enni-kissan äiti) ja nyt on kyllä ihan pakko myöntää, etten edes tiedä mikä sen nimi on... :D Erinäisiä kutsumanimiä kyllä löytyy...

Prinsu ja Kusti lähdössä lenkille tammikuussa 2014.



Rana ja Sanni laitumella kesällä 2013.

Tallikissa ja meidän Enni.

Tässä saatte nauttia mun upeista piirustustaidoista... Mittasuhteetkin on aivan pielessä, mutta eiköhän tässä tule kuitenkin selville vähän millainen meidän tallin pihapiiri on. Tarhoille on tallista mielestäni turhan pitkä matka. Tallin takana on yksi ylimääräinen tarha ja tarhan vieressä kulkee tie. Naapureita on tallin molemmin puolin ja tien toisella puolella. Sannin ja Elvin tarhan takana kulkee tie jossa voi hevosten kanssa kulkea ja vähän matkan päässä tarhojen takana menee hiittisuora.


Ja tässä lisää taidonnäytettä... Mittasuhteet jälleen pielessä, kaikki karsinat ovat samaa kokoa, vaikkei kuvaa katsomalla niin heti uskoisikaan... ;) Tässä siis tallin pohjapiirustus. Sanni ja Rana olivat aiemmin suulin karsinoissa, mutta vuoden vaihteessa muuttivat tallin puolelle kun karsinoita vapautui.



Talli hoidetaan yhdessä vuorot jakamalla ja minä itse teen lähes poikkeuksetta jokaisen iltavuoron, eli muitakin kuin omia hevosia on käsiteltävä joka päivä. Talli on tiloiltaan hyvin pieni, siis varustehuone on hyvin ahdas eikä hevosten ruuille ole kunnollisia säilytyspaikkoja. Mun hevosten rehusäkit onkin sijoitettuna vessaan ja heinäpaalit ovat ulkona pressun alla, lisäksi kärryt lojuvat ulkona lumihangessa... Mutta minkäs sille tilan ahtaudelle voi ja kaikkeen on kuitenkin keksitty ratkaisut. Valjasvaraston lisäksi tallilla on kahvihuone(+wc), joka tosin ei ole kahvihuoneen virassa ollut enää hetkeen, lähinnä vain tavaroiden säilytyspaikkana...
Tallissamme on mahdollisuus valjastaa hevonen joko tallin puolella käytävällä, tai sitten suulin käytävällä, hyvin on tilaa laittaa kärrytkin perään sisällä. Lisäksi löytyy pesupaikka ja isona plussana tallin hanasta tuleva lämmin vesi! Tätä luksusta ei ole joka tallilla ollut missä Sannin kanssa olemme majailleet...


Tallillamme ei ole omaa kenttää, mutta naapurin kenttää saa käyttää sopimuksen mukaan. Lisäksi muutamille maastoreiteille pääsee ajaen sekä ratsain. Liian vähän ja liian yksipuolisesti on maastoja mun makuuni, mutta kaikkeen tottuu... Laukkavetoja sentään pääsee hyvin tekemään yhteen sopivanpituiseen ylämäkeen ja lisäksi vielä kilometrin pitkää hiittisuoraa saa paahtaa menemään jos siltä tuntuu! Tietysti myös ravirataa voi käyttää, jos kokee sille tarvetta. :)

Sannin kanssa hiittisuoralla päästelemässä. :)
 
Elvin kanssa radalla laukkailemassa.

Nyt tämä teksi alkaa vaikuttamaan jo joltain myyntipuheelta mun mielestä, mutta ei anneta sen häiritä... ;) Sellainen talli meillä ja varmasti unohdin taas tästäkin tekstistä jotain...

Klinikkakin on ihan vieressä!

perjantai 23. tammikuuta 2015

Sekametelisoppaa

Heippa vaan pitkästä aikaa! Ajattelin nyt tehdä tämän vuoden ensimmäisen(!) postauksen missä ei tule lopulta olemaan varmaan päätä eikä häntää, mutta ideana on kuitenkin tehdä pieni kuulumis- ja "olemme hengissä"-postaus.

Viime vuoden puolella kerroinkin suunnitelmista kuljettaa Prinsu kaverilleni. Saatiin traileri lainaan toiselta kaveriltani heti vuoden ensimmäisenä päivänä. Omaa traikkua ei tosiaan voitu käyttää nyt kun en ole saanut hommattua siihen talvirenkaita ja lisäksi se vaatisi vielä pientä fiksausta että se olisi varmasti "Prinsun kestävä"...
Kuljetuspäivälle oli selvät suunnitelmat: lähdemme hyvissä ajoin liikkeelle, että pääsemme Prinsun kanssa tutustumaan uuteen kotiin päivänvalossa. Ihan hyvä suunnitelma, mutta toteutus ei ihan niin hyvä ollutkaan... Ensinnäkin pääsimme liikkeelle erinäisistä syistä johtuen hieman myöhässä, toiseksi trailerin lainaus ei sujunutkaan ihan suunnitelmien mukaan, vaan siinä oli tullut pieni sekaannus ja traileri olikin ihan toisaalla ja käytössä kun menimme sitä hakemaan. Jouduimme siis odottelemaan hieman. Kolmas ongelma oli hevosen lastaus, joka ei myöskään sujunut ollenkaan niinkuin olin suunnitellut. Ajatuksissani Prinsu juoksisi koppiin innoissaan, oltiinhan me saatu lainaan niin upea, iso, tilava ja valoisa traileri, että olin varma että sinne menisi oikein mielellään. Mutta ei. Lastattiin Prinsua lähemmäs tunti illan hämärtyessä. Asiaa tietysti vaikeutti vielä se, että olimme avopuolisoni Joonaksen kanssa lastaamassa Prinsua kahdestaan ja Joonaksella ei muistaakseni ole kokemusta kaksin lastaamisesta kuin yhdeltä aiemmalta kerralta. Silloinkin lastattava hevonen oli Sanni, joka on niin helppo että minä talutan sen koppiin ja joku vaan laittaa takapuomin kiinni. Prinsu on vähän eri juttu, oli herkkuämpäriä varattuna ja liina oli hepan pepun takana heti ensimmäisistä yrityksistä lähtien. Yrityksiä oli useita ja kokeilimme montaa eri keinoa...
Kun lopulta saimme hevosen traileriin, oli jo melko hämärää. Perille saapuessamme olikin sitten jo pussipimeää. Jäi siis myös ottamatta ne uuteen paikkaan tutustumiskuvatkin ottamatta, vaikka kerrankin muistin ottaa kamerankin mukaan.

Prinsu muutti siis kaverilleni lauman kolmanneksi jäseneksi, entisen kisakumppanini Monan ja Monan parivuotiaan varsan Sentin kaveriksi. Heti niitä ei samaan tarhaan laitettu, mutta pääsivät kuitenkin nuuskuttelemaan toisiaan aidan ylitse. Prinsu oli heti aivan rentona uudessa paikassa, ei ihmetellyt tai pelännyt mitään ja ruokakin maistui heti. Hienoa!
Kaverini laittoi paljon viestiä seuraavina päivinä ja kuulemma Prinsu on sopeutunut lauman jatkoksi oikein hyvin ja kaikki on muutenkin mennyt paremmin kuin uskallettiin edes toivoa.

Tämän hiljaiselon aikana ei ole tapahtunut oikeastaan mitään kovin kummallista. Sanni ja Elvi ovat lomailleet, lomailleet ja lomailleet, syöneet hyvin ja tarhailleet joka päivä pitkään. Hevosten lomat eivät ole olleet ihan suunniteltuja, mutta mikäpä tässä meidän tekemisessä olisikaan... ;D

Blogihiljaisuuden aikana olen myös sulatellut tallin jäätyneitä putkia, mm.tällä tavalla...

Ostin Elville myös tiimiväriimme mätsäävän heijastinriimun...

...josta koitin myös ottaa kuvaa ilman heijastusta, mutta kuvauskohde ei ollut yhteistyöhaluinen...


...joten kuvasin teille riimun vielä näin tylsästi karsinan oveen ripustettuna. :D

Tässä tällainen pieni kuulumispostaus, meille ei tosiaan kuulu nyt oikein mitään erikoista, mutta yritän nyt oikeasti vähän aktivoitua taas. Eli toivottavasti pian pääsen taas kirjoittelemaan teille jotain. :)