perjantai 27. kesäkuuta 2014

Suunnittelua ja mietteitä hevosten liikutuksesta...

Olen tässä hetken aikaa jo yrittänyt suunnitella hevosilleni sopivaa viikkosuunnitelmaa. Ongelmani on, että suunnittelen kyllä paljon kaikenlaista, mutta toteutus jääkin sitten aika kehnoksi.. Nyt täytyisi ryhdistäytyä tämän suhteen ja saada hevosille kunnolliset treeniohjelmat mitä lähteä testaamaan jotta lisää tulosta syntyisi.


Sanni:


Sannin kanssa ollaan oikeastaan aina, viimeiset melkein 9 vuotta menty aikalailla fiiliksen mukaan liikutuksien suhteen ja se onkin ollut ihan ookoo tapa meille. Ei me todellakaan mitään huippuja olla, mutta ihan tyytyväisiä omaan tekemiseen ainakin pääsääntöisesti. :) Nyt olen koittanut opiskella mahdollisimman paljon kaikkea matkaratsun treenaamisesta ja ollaankin tehty jonkin verran hieman enemmän tuon lajin mukaista treeniä, koska se kiinnostaa nyt kovasti. Tokihan matkaratsastuksessa alkuun pääsee lyhyemmillä matkoilla ihan peruskuntoisella ja terveellä hevosella, mutta olen silti halunnut testimielessä tehdä esimerkiksi vauhtikestävyysharjoitteita raviradalla.


Sannin liikunta on aika monipuolista: ratsastetaan kentällä ja maastossa, juoksutetaan liinassa ja välillä vapaana, ajetaan kärryillä rentoa hölkkälenkkiä ja välillä hieman vauhdikkaampaakin, käydään kävelyillä ilman satulaa sekä taluttaen, ohjasajoakin on tullut harrastettua, tosin viime aikoina se on valitettavasti unohtunut. Yritän pitää liikunnan monipuolisena, ettei hevonen kyllästy työntekoon ja monipuolisuus on itsellekin mielekkäämpää kuin pelkkä kentän kiertäminen päivästä toiseen. Sanni on myös ainakin 2 kertaa viikossa täysin vapaalla, silloin se saa olla tarhassa koko päivän (tosin tällä hetkellä hevoset ovat yötä päivää ulkona). Sannille tuntuu vapaapäivät tekevän vain ja ainoastaan hyvää. Vapaapäivinä saatetaan silloin tällöin tehdä vähän venyttelyä tallin käytävällä (venytetään kaulaa porkkanataivutuksilla ja kaikki jalat venytetään "joka suuntaan" hevoshierojan antamin ohjein).



En ole vieläkään saanut suunniteltua kunnollista viikko-ohjelma pohjaa Sannille, vaikka tätä olen miettinyt jo monta päivää. Jotenkin tuntuu kuitenkin että tuon hevosen kanssa fiilis pohjalta eteneminen on ihan hyvä tapa, varsinkin kun suunnitelmissa ei ole tehdä siitä väkisin mitään huippu matkaratsua, vaan hevosen ehdoilla edetään. Jos sitä ei huvita, niin ei väkisin.



Heinäkuussa olisi tarkoitus kokeilla matkaratsastuksessa kilpailemista ensimmäisen kerran. Tavoitteena saada hyväksytty tulos kaikesta varmasta hermoilusta (sekä hevosen että ratsastajan...) huolimatta. Tärkein tavoite on kuitenkin saada kivoja muistoja ja mahdollisesti ehkä oppia uutta. :) Noiden kisojen jälkeen varmaan sitten mietitään jatkoa tarkemmin, otetaanko joku suunnitelma käyttöön vai mennäänkö niin kuin tähänkin asti.


Elvi:


Elvin kanssa olemme tutustuneet jo melkein kaksi kuukautta. Sen kanssa ei ole mitään suurempia suunnitelmia vielä, nyt aluksi opetellaan rauhassa ratsastuksen saloja ja yritetään saada menoa tasaisemmaksi. Elvi osaa perusasiat, eli kaikki askellajit onnistuu selästä käsin (vauhdista tosin saatetaan olla hevosen kanssa aika usein eri mieltä) ja jarrut löytyy ainakin yleensä melko varmasti ja peruuttaakin se osaa. Oikeastaan muuta ei olla vielä kokeiltukaan, en halua kiirehtiä näiden asioiden kanssa ettei tulisi hätäilyn takia takapakkeja.


Suunnittelin että Elvin kanssa työskenneltäisiin jatkossa ainakin 3 kertaa viikossa kentällä, joista yksi kerta olisi puomi/kavalettiharjoittelua (Elvi pelkää puomeja, joten aloitetaan ihan rauhassa ettei tule mitään traumoja), yksi kerta perus "läpiratsastus" ja yksi kerta mahdollisesti enemmän vain pelkkää käyntityöskentelyä, koska siinä Elvi menee huomattavasti rennommin ja taipuisammin kuin muissa askellajeissa ja samalla olisi tarkoitus opetella myös rauhoittumista ja keskittyä kunnolla. Kerran viikossa juoksuttaisin Elvin liinassa ja/tai irtona. Ja ainakin kerran viikossa käytäisiin maastossa. 1-2 vapaa päivää viikkoon.


Tällaista suunnitelmaa ja suunnittelemattomuuttakin täällä. Onko teillä muilla selvät viikko-ohjelmat hevostenne kanssa? :)

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Maastoilua

 
Eilen käytiin vähän maastoilemassa Sannin kanssa. Lenkin pituudeksi tuli Sportstrackerin mukaan 10,95 kilometriä. Aikaa lenkkiin meni hieman vajaa tunti ja keskinopeudeksi tuli 11,2 km/h. Tavoitteena oli koittaa mennä lenkki 10-15 kilometrin tuntinopeudella ja tämä onnistuikin hyvin. Jossain kohtaa tuli pieni lipsahdus ja lenkin maksiminopeudeksi tuli 32,4 km/h.. Aika tasaista vauhtia mentiin muuten koko lenkki. Maastossa ratsastan yleensä aina vain ravia ja käyntiä, ellei Sanni itse ota laukkaa esimerkiksi jossain ylämäessä. Aika harvoin Sanni itse yrittää määrätä kuljettavaa vauhtia.

Täytyy kyllä todeta, että toppatakki taisi olla vähän liioittelua näin kesällä, vaikka olikin viileä päivä, ratsastaessa tuli todella kuuma!



Lähdössä. Kuski laittaa kännykästä Sportstrackerin käyntiin.



Tallin piha on sateiden jälkeen todella kurainen.. :(


Alkumatkasta koettiin heti jänniä hetkiä, kun naapurin laitumen aitalangat osuivat maihin ihan tien vieressä ja kuului "napsutusta".. Sanni pelkäsi tuota kohtaa ihan kamalasti ja siinä vedettiinkin sitten muutamia "piruetteja" tiellä, ennen kuin hevoselle selvisi taas että kuski määrää menosuunnan.. Alkuvaikeuksien jälkeen lenkki sujuikin hyvin, eikä esimerkiksi asfalttitien ylitys tuottanut mitään ongelmia, vaikka autot kulkivatkin tuolla tiellä 80 kilometrin tuntinopeutta. Sanni ei onneksi pelkää autoja ollenkaan, rekat ja traktorit ovatkin sitten toinen juttu.. Nähtiin loppumatkasta myös sirkus aika läheltä, kun sellainen oli viereisen raviradan parkkipaikalle pystytetty.

Matkalla.

Matka sujui hyvin, vaikka oltiinkin ensimmäistä kertaa kaksin Sannin kanssa tuolla suunnalla ratsastelemassa (ilman heppakaveria siis). Sannia saattaa vähän jännittää uusissa paikoissa yksin maastoileminen, mutta se onneksi luottaa muhun aika hyvin ja matkan teko onnistuu yleensä aika leppoisasti. :)

Lenkin jälkeen maistuu mehu (vettä, melassisiirappia, suolaa) oman huoltajan tarjoamana :)


 

Lopuksi vielä kuva Elvistä uuden riimunsa kanssa ja pari kuvaa Sannin puomitouhuista viime viikon lopulta:

Elvi ja uusi riimu (+uusi kärpäshapsu)



Pitkästä aikaa pientä estehyppelyä :)


Matkalla tarhaan estetreenin jälkeen.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Nokkospuskat hyötykäyttöön!

Olen monena keväänä miettinyt, että olisi kiva kerätä ja kuivata nokkosta hevosille talvea varten. Jotenkin se on silti aina jäänyt, paitsi yhtenä kesänä muistin kerätä, mutta unohdin sitten syöttää ne talvella... Tänä vuonna kuitenkin saatiin kerättyä iso määrä nokkosta talvea varten.


Nokkonen on puhdistava ja ravitseva monikäyttöinen kasvi, jonka ravintoarvo on todella suuri. Nokkonen on piipitoisuudeltaan 60 kertainen lehtisalaattiin verrattuna, C-vitamiinipitoisuudeltaan viisinkertainen appelsiiniin verrattuna, rautapitoisuudeltaan seitsenkertainen pinaattiin ja kalsiumpitoisuudeltaan kolminkertainen maitoon verrattuna. Nokkosessa on kivennäisiä mm. rauta, kalium, pii, biotiini, fosfori, kromi, sinkki, seleeni yms..

Nokkonen kannattaa kerätä aikaisin, mielellään ennen juhannusta, koska nuorissa kasveissa on eniten vitamiineja. Jotkut suosittelevat keräämään nokkosta joko aikaisin aamulla tai myöhemmin illalla, koska kuuman keskipäivän aikaan ravinteita on kasveissa kuulemma vähiten.
Nokkonen kannattaa kuivata ilmavasti, joko levittämällä laajalle alueelle esimerkiksi trukkilavojen päälle, tai sitomalla kasveja nippuun ja laittaa ne sitten roikkumaan. Myös uunissa tai saunan lauteilla voi nokkosta kuivata ja kuivuminen tapahtuu tietysti lämpimässä paljon nopeammin. Nokkosen varret ovat kuitupitoisia, joten herkkävatsaiselle on hyvä syöttää nokkonen varsineen ja näin tulee koko kasvi hyötykäyttöön.
Kuivatut nokkoset kannattaa murskata mieluiten paperipusseihin ja säilyttää valolta ja kosteudelta suojassa. Myös kannellinen ämpäri käy säilytykseen hyvin, varsinkin jos nokkosta on paljon.
Nokkosta kannattaa syöttää kuureina varsinkin talvella pimeään aikaan. Syöttömäärä on hevoskohtainen, mutta suositus on 1/2 - 1 dl päivässä. Jos hevosella on sydän- tai verisuonilääkitys, tai hevonen on menossa leikkaukseen, on syytä keskustella nokkosen käytöstä eläinlääkärin kanssa. Tiineiden tammojen sekä varsojen ja nuorten hevosten kanssa on suotavaa olla varovainen nokkosen syötön suhteen.
Nokkonen saattaa herkistää ja aiheuttaa allergisia reaktioita, tyypilliset oireet sopimattomuudesta ovat ripulointi ja/tai nokkosrokko (urticaria). Oireita tulee seurata ja soittaa eläinlääkärille, mikäli tilanne näyttää vakavalta. Nokkosen syöttö kannattaa aloittaa pienestä annostuksesta.

Keräämisen jälkeen karsinaan trukkilavojen päälle ja siitä nippuihin.
 
Vielä en tiedä kuinka paljon näistä tulee valmista kuivaa nokkosmurskaa, kuivuminen on vielä kesken.
 
 
Lähteet / Lisää tietoa nokkosesta löytyy mm. näiltä sivuilta:

http://hevosen.omasivu.fi/millaista-lisaravintoa-hevosellesi-syotat/nokkonen-ravinteikas-tehopakkaus/

http://www.luontoaidinhevoset.com/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nokkonen

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Esittelyssä: Prinsu



Brincipe
"Prinsu"
Trakehner-tamma
s. 8.1.1994 Viro
i. Palladium - e. Bertona - ei. Temp



Prinsun luonteesta:

Prinsu on superkiltti ja todella sympaattinen tamma, joka tulee lähes kaikkien kanssa hyvin toimeen. Prinsu on hyvin riippuvainen hevoskavereistaan, mikä on joskus hieman ärsyttävää kun yksin tallissa ollessaan pitää hirnua ja kuopia etujalalla jatkuvasti. Kuitenkin kaikki hoitotoimenpiteet sujuu sen kanssa todella hyvin.

Ratsastaessa Prinsu on kuuliainen ja mukava ratsastaa, se tekee oikeastaan kaiken mitä siltä vain osaa pyytää. Tietysti välillä on huonojakin päiviä milloin ei oikein suju, mutta harvemmin. Prinsu on varma ratsu, jonka selkään uskaltaa laittaa kokemattomammankin ratsastajan. Maastossa se on rauhallinen, paitsi jos toinen hevonen tulee kovempaa takaa ohi, silloin Prinsu saattaa ruveta tanssahtelemaan ja menohaluja löytyisi enemmänkin. Prinsulla on todella kiva keinuhevosmainen laukka! :)



Yhteinen historiamme:

Prinsun kanssa yhteinen elämä alkoi 2012 vuoden marraskuussa, hieman vahingossa, koska ei mulla ollut tarkoituksena ostaa toista hevosta. Prinsu oli kaverillani myynnissä ja kokeilumielessä halusin testata miltä hevonen tuntuu. "Koeratsastus" meni niin kivasti, että päätin samantien ostaa hevosen.

2013 vuoden kesällä Prinsu oli viikon Koivulehdon tilalla oriasemalla siemennettävänä Cagliostro-nimisellä orilla. Prinsu tuli kerrasta tiineeksi, mutta kaikenlaista ongelmaa esiintyi silti ja loppujen lopuksi Prinsu loi noin 11 viikon kuluttua siemennyksestä..




Tänä keväänä uusi yritys saada toteutettua varsahaaveet.. Prinsu lähti Zellelän oriasemalle (ori Stenograph) jossa se ultrattiin seuraavana päivänä. Eläinlääkäri soitti ultrauksen jälkeen huonoja uutisia: ei kannattaisi siementää tammaa enää ollenkaan, kohtu kovin huonossa kunnossa vaikka hevonen muuten onkin hyvässä kunnossa..Noh, ei muuta kuin taas traileri vuokralle ja haimme Prinsun kotiin, kuoppasimme varsahaaveet...



Oriasemalta kotiutumisen jälkeen Prinsu oli reilun kuukauden kotona ja sitten se muutti hetkeksi kaverilleni ja on jälleen taas samalla tallilla muiden hevosteni kanssa.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Heppailua säässä kuin säässä...

Ratsastus on hieno harrastus, hevoset ovat upeita eläimiä ja niiden kanssa on ilo tehdä töitä. Ratsastus on siitäkin syystä hieno harrastus, että tulee väkisinkin vähän ulkoiltua ja liikuttua itsekkin. Välillä tietysti on hieman ikävämpää lähteä ratsastamaan, esimerkiksi kovilla talvipakkasilla kun sormet ja varpaat ovat jäässä, tai sitten kesähelteellä kun kypärä hiostaa ja paarmatkin kiusaa, eikä hieman viileällä ilmalla kaatosadekaan ole kovin mukavaa, varsinkaan jos ei ole kunnollisia sadevarusteita. Aikamoista välineurheilua tämä harrastus tuntuu joskus olevan, kun jokaiseen sääolosuhteeseen pitää olla omat vaatteet ja varusteet..

Hieman oli vettä tiellä...

Eilen satoi lähes tauotta koko päivän. Lähdimme kuitenkin Elvin kanssa maastoilemaan kun tuntui että sade hieman jo hellitti ja hevonen oli saatava liikkumaan. Ehdimme kävellä ehkä viisi minuuttia, kun taivas repesi ja vettä tuli kuin saavista kaatamalla.. Ei mennyt kauaa kun tie oli pelkkää kuramössöä ja pieniä "puroja" virtasi meidän ympärillä. Eikä mulla tietenkään ollut minkäänlaisia sadevaatteita päällä, hetken päästä oli kaikki vaatteet läpimärät. Siinä hiljaa mielessäni kirosin hetken aikaa ja voivottelin että "miksi, oi miksi meillä ei ole maneesia käytössä?" :D Muuten ihan hyvä lenkki oli ja hevonen oli huonosta ilmasta huolimatta harvinaisen rento! Tykkään mennä maastossa hölkkäillessä yleensä aika löysällä ohjalla, jos mahdollista. Elvin kanssa maastolenkit on olleet yleensä aika vauhdikkaita ja ohjaa ei ole kauheasti uskaltanut löysäillä. Eilen kuitenkin sain löysätä ohjaa aika reilustikkin ja hölköteltiin rauhalliseen tahtiin. :) Onnistunut ratsastus siis jälleen kerran, vaikka ilma olikin aivan kamala. Täytyisi silti varmaan ostaa sadevaatteita vastaisuuden varalle.. :D

torstai 12. kesäkuuta 2014

Haaste: Suosikkitehtävät

Blogeja selaillessa silmiini osui Voitto kotiin -blogissa oleva viikon blogihaaste, jossa tehtävänä oli kertoa omasta mielestä parhaimmat, hyödyllisimmät ja kivoimmat tehtävät niin sileällä kuin esteillä/kavaleteilla työskennellessä. Hetken aikaa pähkäiltyäni sain koottua muutaman hyväksi havaitsemani ratsastustehtävän.



Ratsastan kentällä aina paljon kaarevia uria, ympyröitä ja voltteja. Näillä saan hevoseni hyvin rennoksi ja taipuisaksi. Lähes aina harjoituksiin kuuluu myös väistöt käynnissä ja ravissa, joskus harvoin myös laukassa.

Tässä listaa muutamista suosikkitehtävistäni:


Loiva kiemura voltilla.
Ratsastetaan tavalliseen tapaan loivaa kiemura uraa, mutta kiemuran keskelle tehdään voltti. Kiemura urasta ei kannata tehdä liian "litteää" jotta pystytään ratsastamaan hyvä pyöreä voltti.








Kolmikaarinen kiemura ura volteilla.
Samantapainen tehtävä kuin edellinenkin. Kolmikaarinen kiemura ura, johon sisällytetään kolme volttia.










Pohkeenväistöt molemmille puolille.
Väistetään loivan kiemura uran mukaisesti, näin yhteen suuntaan mennessä saadaan väistöt tehtyä kätevästi molemmille puolille.










Pohkeenväistö ympyrällä.
Iso ympyrä, josta osa tai vaikka koko ympyrä edetään väistäen. Itse väistätän aina takaosaa ulospäin, mutta kai tuo onnistuisi niinkin että takaosa väistätetään sisälle päin.









Esteharjoituksia ei tullut kovin montaa mieleen, kun viime aikoina olen kentällä mennessä keskittynyt enimmäkseen sileällä työskentelyyn. Puomi- ja kavalettiharjoituksia teen yleensä tavalliseen tapaan useampi puomi peräkkäin, reilun metrin väleillä ja niitä edetään käynnissä ja ravissa. Joskus nostan puomien toiset päät hieman ylemmäs, että hevonen joutuu nostelemaan jalkojansa enemmän (esim. ensimmäisen puomin oikea pää ylemmäs, toisen puomin vasen pää ylemmäs, kolmannen puomin oikea.... jne). Yksi hyvä esteharjoitus tuli kuitenkin mieleeni:

Kontrolliharjoitus.
Suoralla uralla hypätään este (voi olla pelkkä puomikin, tai vaikka sarja tai jumppasarja) ja esteen jälkeen muutaman metrin päästä pysäytys. Tämä on mielestäni hyvä harjoitus varsinkin sellaiselle hevoselle joka kuumuu kovasti esteillä tai rynnii esteelle.





Projekteja...

Tykkään kovasti kaikenlaisista projekteista ja oikeastaan koko ajan pitääkin olla joku projekti meneillään ettei elämä käy liian tylsäksi..

Toinen hevoseni, Prinsu, lähti lauantaina kaverini luo ainakin nyt kesän ajaksi. Kaverini hevonen Elvi puolestaan muutti jo reilu kuukausi sitten meidän talliimme. Tarkoitus oli että ratsastelen Elviä kesän ajan ja sitten se lähtee takaisin omistajansa luokse hieman valmiimpana ratsuna. Näillä näkymin Elvi tuleekin nyt jäämään pysyvästi meidän talliimme, vaikka niin ei alunperin ollut tarkoitus. Mutta on se niin mukava hevonen, että mielelläni sen meidän tallissa pidän! :) Elvi on siis entinen ravuri joka on nyt pikkuhiljaa aloitellut ratsun uraa. Olen aina jostain syystä tykännyt puuhata noiden ex-ravureiden kanssa, se on kovin palkitsevaa kun hevonen oppii jotain uutta ja yhteinen sävel löytyy. Olen hyvin iloinen siitä tiedosta, että yhteistyömme Elvin kanssa jatkuu vielä kesänkin jälkeen! :)

Elvi

Hieman toisenlaistakin projektia tallilta löytyy. Ostin viime syksynä hiittikärryt, jotka ovat ihan käyttökuntoiset, mutta mielestäni kovin rumat. Oli tarkoitus hioa ja maalata ne jo viime syksynä, mutta se jäi kuitenkin tekemättä. Nyt ajattelin ruveta edistämään tuotakin projektia. Lisäksi nyt alku viikosta tuli hommattua hiittikärryjen runkoon valmistettu koppakärry, joka on kyllä niin hirveän näköinen ilmestys ettei sitä kapistusta kehtaisi hevosen perään laittaa ennen kunnostusta. Koppikset ei kyllä ole vielä edes ajokuntoiset. Avokkini on nyt ruvennut suunnittelemaan koppiksien kunnostusta.

Hiittikärryt


Näissä onkin sitten vähän enemmän hommaa...

Näistä kirjottelen vielä enemmän kun saadaan projekteja edistymään. :)

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Esittelyssä: Sanni



Sun Marii
"Sanni"
Amerikanravuri-tamma
s. 3.3.1997 FIN
i. Delphi's Jet - e. Marii Adams - ei. Graham Lobell

Sannin luonteesta:

Sanni on luonteeltaan rauhallinen ja kiltti. Sanni on yhteisten vuosiemme aikana rauhoittunut todella paljon, harjatessa ja kengittäessä sekä oikeastaan kaikissa hoitotoimenpiteissä Sanni suurinpiirtein vain nukkuu.. Tosin Sannin perusilmeisiin kuuluu myös korvat niskaa myöten luimiminen ja lisäksi saattaa kuulua vielä hampaiden naksutteluakin, vaikka Sanni ei purekkaan. Itse olen jo niin tottunut näihin Sannin nopeisiin "mielialan vaihteluihin" etten jaksa enää suuremmin välittää, välillä on sellaisia päiviä kun Sanni ensin nauttii suunnattomasti rapsutuksista ja yhtäkkiä se ei enää jaksakkaan olla rapsutettavana ja alkaa hampaiden naksutus. Onneksi kaikki ihmiset jotka Sannia käsittelevät tietävät näistä tavoista, eikä niitä tarvitse pelästyä. Ei se paha ole. :) Uusiin vieraisiin ihmisiin Sanni ei heti luota, itselläni meni aikaa melko kauan ennen kun sain Sannin täyden luottamuksen puolelleni.
Ratsastaessa Sanni on yleensä aika varma ja rauhallinen. Poikkeuksiakin kyllä löytyy, esimerkiksi kaverin kanssa maastossa mennessä saattaa vauhti yltyä aivan liian kovaksi jos heppakaverikin on kovin kilpailuhenkinen ja vauhdikas. Sanni ainakin on, aina tarpeen tullen.. :) Kentällä Sanni on yleensä suhteellisen rento ja keskittyy hyvin. Sanni on aina ollut todella nopea oppimaan uusia asioita, joka tietysti oli oikein hyvä piirre silloin kun alettiin opettelemaan ratsun alkeita. Sannihan on siis entinen ravuri, eikä se osannut oikeastaan mitään silloin kun sen ostin, selässä oli kyllä oltu ja eteenpäin meno onnistui ja jarrutkin saattoivat silloin tällöin löytyä, mutta esimerkiksi peruutus oli aivan ylivoimaisen vaikeaa.


Yhteinen historiamme:

Paljon on ehtinyt tapahtua näiden melkein 9 yhteisen vuoden aikana...

Ostin Sannin vähän kuin vahingossa. Osto ei siis ollut suunniteltu juttu. 2005 vuoden loppukesällä kävin eräällä tallilla katsomassa hevosia. Ihan vain siis katsomassa. Kuulin kuitenkin, että tallilla on hevosia myynnissä. Juttelin äitini kanssa asiasta ja hetken mietittyämme kysyimme myyjältä millaisia hevosia oli tarjolla. Kerroimme myös millaista hevosta etsin, jos siis sopiva sattuisi löytymään. Olin itse tuolloin 14 vuotias, joten äitini oli kaupasta vastuussa vaikka hevonen minulle tulisikin. Sopivan kuuloinen hevonen löytyikin kyseisen tallin omistajan tutulta, tallin omistaja ja hänen tuttunsa vaihtoivat hevosia ja Sanni esiteltiin minulle. Muistan sen hyvin vieläkin kun näin Sannin ensimmäisen kerran: pieni pyöreä lv-tamma seisoi korvat hörössä tallin pesupaikalla. Ensimmäinen ajatus oli, että tuossa taitaa oikeasti olla ensimmäinen oma hevoseni, sen verran suuren vaikutuksen tamma teki heti. Eka kerta Sannin selässä ei ollut kovin vakuuttava hevosen osaamisen puolesta, testiratsastus tapahtui hiekkatiellä. Kokeilin hieman askellajeja, käynti ookoo, ravi ihan ookoo vaikkakin hieman liikaa vauhtia löytyi ja laukka vaikutti aika katastrofaaliselta kun ennen laukan nostoa hevonen ryösti kovaan kiitoraviin ja siitä vasta haparoivaan mutta kova vauhtiseen laukkaan. Jarrut sentään löytyivät myös lopulta. Peruuttamista Sanni ei käsittänyt. Palasin tallille ja ilmoitin että haluan ostaa tuon hevosen (mikä saattaa kuulostaa jonkun mielestä hieman hullulta.. :D) ja sovittiin että jos eläinlääkärin tarkastuksessa kaikki on hyvin, niin kaupat tehdään. Tarkastus tehtiin ja siinä kaikki oli kunnossa, joten kauppasopimukset kirjoitettiin. Kävin ratsastamassa Sannilla vielä kaksi kertaa myyjän luona, ennen kuin sain tamman lopulta kotiin luokseni.

12.9.2005 odotus palkittiin ja myyjä toi Sannin uudelle kotitallilleen. :) Alkoi pikkuhiljaa totutus kaikkeen uuteen ja jännittävään. Ratsun hommiin totutus sujui hyvin ja Sanni oli nopea oppimaan. Kävimme Sannin kanssa myös tunneilla.

2005 loppuvuodesta Sannin selkä alkoi hieman kipuilemaan. Ilmeisesti satula ei sopinut siinä vaiheessa enää tamman selkään ja aiheutti kipeän selän. Tammikuussa 2006 kävi ensimmäinen hieroja joka diagnosoi hevosen olevan aivan rikki. Kuulemma jalat ja selkä olivat totaalisen hajalla, rintalihas poikki ja hevonen henkisesti aivan rikki... Kuoppaaminen olisi kuulemma tämän hevosen kohdalla paras vaihtoehto... Tämä oli tietysti shokki uutinen kun olin ajatellut selän olevan vain jumissa.. Emme sopineet uutta hierontaa, koska nyt piti miettiä mitä oikein pitäisi tehdä. Juttelin muutaman päivän päästä tuttuni kanssa tapahtuneesta. Hän oli sitä mieltä että hierojan sanaan ei kannattaisi liikoja luottaa ja pitäisi pyytää osaava eläinlääkäri paikalle. Näin teimme. Eläinlääkäri kävi tarkastamassa hevosen perusteellisesti. Muuta vikaa ei ollut, paitsi ne selän jumit. Viikon kipulääke kuuri ja jatkohoito-ohjeet eläinlääkäriltä. Löysimme myös uuden hierojan joka oli todella mukava ja osaava! Hän kävi hieromassa Sannia melkein joka viikko. Ja tuloksia saatiin kun sain vielä liikunta- ja jumppaohjeet hierojalta, eli pystyin omalta osaltani myös tekemään kaikkeni selän kuntoutumisen vuoksi.




Muutamat kisatkin on tullut käytyä. Ensimmäisissä estekisoissamme Sanni oli aivan parhaimmillaan, luokka oli 50cm ja rata meni hyvin, 0 virhepistettä ja 3. sija! :) Sanni tykkää hyppäämisestä ja sen takia estekisoissa olikin todella kiva käydä. Seuratason pikkuluokista on useampikin sijoitus tullut. Myös koulukisoja ollaan muutamat käyty, ensimmäisistä ei saatu edes hyväksyttyä tulosta, mutta toisissa (luokka K.N.Special) sijoituttiin toisiksi! :) Sen jälkeen käytiin vielä yhdet koulukisat eikä sitten jostain syystä enää enempää..


Ensimmäinen n.90cm hyppymme :)

Kesäkuussa 2007 Sanni pääsi viikoksi laitumelle Galileo nimisen arabi-orin kanssa, tarkoituksena olis tehdä varsa. :) Kuukauden päästä Sanni ultrattiin tiineeksi :) Toisen tiineystarkastuksen (90vrk) ohessa tutkittiin myös Sannin toinen etujalka joka oli alkanut kipuilemaan. Eläinlääkäri totesi että jänne on reagoinut ja siitä seurasikin kuukauden täyslepo ja sitä seurasi parin kuukauden kävelytys..

Galileo ja Sanni



17.5.2008 oli Sannin laskettu aika. 18.5 ilmestyi pienen pienet vahatipat ja siitä jännitys alkoi oikein kunnolla. Seuraavana iltana varsominen alkoi. Pian kuitenkin huomasin että kaikki ei ole kunnossa, varsominen ei etene. Soitettiin eläinlääkärille pari kertaa ja ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen eläinlääkäri saapui. Nopean tutkimisen jälkeen eläinlääkäri totesi että varsa on pahassa virheasennossa eikä sitä pystytty kääntämään kun tamma työnsi koko ajan vastaan.. Siinä eläinlääkäri sitten kysyi että lähdetäänkö klinikalle vai mitä tehdään. Päätimme lähteä klinikalle. Klinikalla Sanni nukutettiin ja varsaa koitettiin saada kääntymään. Ei onnistunut. Klinikalta kysyttiin että leikataanko ja annoin siihen luvan. Sanni siis keisarinleikattiin. Tamma-varsa oli kuollut jo ennen leikkauksen alkua. Noin 2,5 tunnin kuluttua tuli ilmoitus että leikkaus oli onnistunut hyvin ja Sanni oli jo jalkeilla. Nopeaa toimintaa, vaikka aikaisemmin meille sanottiin että leikkauksessa voi mennä useampi tunti. Sanni oli menettänyt leikkauksessa paljon verta, mutta olosuhteisiin nähden tamma voi hyvin. Pahemminkin olisi voinut käydä... Sanni oli viikon klinikalla tarkkailussa ja kun kaikki oli ookoo saatiin hakea tamma kotiin. Sanni joutui olemaan vielä 3 viikkoa karsinalevossa kotona. Kävimme vielä tikkien poistossa klinikalla ja sitten saimme aloittaa pikkuhiljaa kuntoutuksen ja liikutuksenkin.

Selviytyjä ainesta <3


Kun leikkauksesta oli toivuttu ja liikuntaa sai lisätä, aloimme taas käydä tunneillakin. Varsomisen epäonnistuminen oli suurin vastoinkäymisemme ja siitä toipumisen jälkeen ollaan saatu harrastella aika rauhassa, ilman suurempaa epäonnea. Onneksi. :) Toivottavasti meillä on Sannin kanssa vielä monta yhteistä vuotta jäljellä!