sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Koirahierontaa

Tästä aiheesta oli tarkoitus kirjoitella enemmänkin ja kuvien kera, mutta sattuneista syistä en ehtinyt/viitsinyt/pystynyt ottamaan ollenkaan kuvia kun koirahierojan luona kävimme...

Hieronnan jälkeen oli kotona rentoa porukkaa.

Tänään tosiaan käytiin Niilon ja Neron kanssa tapaamassa koirahierojaa. Paikallinen lemmikkieläintarvikeliike järjesti mahdollisuuden päästä veloituksetta kokeilemaan koirahierontaa ja kuulemaan esimerkiksi mahdolliset jumikohdat. Minähän sitten varasin molemmille koirille ajat heti. Aikaa oli varattu 15 minuuttia yhtä koiraa kohden, eli aika pikahieronnasta oli kyse.

Koirat olivat ihan ihmeissään kun pääsivät vähän ihmisten ilmoille ja äitini, joka oli apukäsinä, menikin hetken aikaa koirieni perässä lähes narun jatkona... Kun pääsimme kauppaan sisälle, oli koirilla paljon vieraita hajuja haisteltavana.

Ensin otettiin käsittelyyn kultainennoutaja Nero. Se ei sitten meinannut rauhoittua millään ja hierojan sanojen mukaan pyöri kuin hyrrä edestakaisin. Itsellekkin siinä tuli hiki kun koitti pitää koiraa paikoillaan, sen mielestä olisi vaan ollut kiva tutkia ja haistella kaupan takahuoneessa, olihan siihen viereen jätetty hyvältä tuoksuvia possunkorviakin houkutukseksi... (tähän kohtaan voisin todeta että ei tosiaan tullut mieleen kaivaa kameraa esille kun koirat eivät oikein malttaneet rauhoittua, siksi käynnistä ei ole yhtään kuvia..) Sai hieroja sentään Neposta hierottuakkin ja sanoi että lanneselkä on hieman jumissa. Hieroja kyseli miten Nero liikkuu ja yhdessä todettiin lanneselän jumin olevan luultavasti peräisin ajoittaisesta peitsaamisesta mitä Nero on harrastanut pienestä pitäen hihnalenkeillä jos vauhti on ollut sille hieman väärä. Lopuksi hieroja katsoi vielä Neron liikkeitä ja seisoma-asentoa sen verran mitä pienessä tilassa pystyi.

Eipä tästä koirasta aina sitä huomaa että on selkä jumissa... ;)

Seuraavaksi vuorossa oli huomattavasti rauhallisempi seropi Niilo. Niilo tuntuikin tykkäävän hieronnasta (niin kuin Nerokin, Neponen oli vain vähän liian innoissaan koko touhusta). Niilo istui välillä hierojan sylissäkin, olihan siinä varmasti mukavampi istua kuin lattialla... ;) Niilon takareidet olivat aika jumissa ja siitä Niilo ilmoitti itsekkin hieman vinkaisemalla. Muuten Niilon lihaksisto oli kuulemma oikeinkin hyvällä mallilla ja hieroja sanoikin että ihme olisi jos 6 vuotiaalla koiralla ei joskus joku paikka hieman jumittelisi.

Niilo-koira ja Enni-kissa.

Hieroja suositteli ennenkaikkea Nerolle hierontaa lisää, rauhallisemmassa ympäristössä ajan kanssa. Saattaa olla että käymmekin vielä hierojan luona jossain vaiheessa. :)

Onko teillä kokemuksia koirahieronnasta? Itseäni kiinnostaa hevoshieronnan ohella koirahierontakin aika paljon. Oli kyllä todella mielenkiintoista käydä hierojan luona ja kuulla mitä sanottavaa hänellä on mun koirista, mahtavaa että tällaisia juttuja järjestetään ja vielä ilmaiseksi!

maanantai 25. toukokuuta 2015

Kesä!!


Mitkä ovat niitä varmoja kesän merkkejä? Meillä kesän tulon ainakin huomaa siitä, kun tarhojen mutavellipohjat kuivuvat ja hevosille ei tarvitse pukea enää loimia päälle ulkoilua varten.
Lisäksi ehkä varmin kesän merkki on ne ärsyttävät ötökät jotka kiusaavat Sannia niin paljon että sille pitää pukea sen oma henkilökohtainen jumppapuku, eli kesäihottumaloimi. Pahimpaan ötökkä-aikaan Sannilla on pakko pitää ötökkäloimea kun muuten se vaan juoksee ötököitä karkuun eikä keskity mihinkään muuhun... Onneksi yleensä ei tarvitse koko kesää Sannille jumppapukua pukea, alkukesä on yleensä se pahin kun ötökät ovat kiukkuisimpia silloin.
Tänään meillä sitten alkoi taas se jumppapuku-aika, eli kesä on saapunut oikeasti. :)

Loppuun vielä pari kuvaa viime viikkoiselta ilta-ajelulta:



tiistai 19. toukokuuta 2015

Vanhaa ystävää moikkaamassa

...tosin kovin ikävissä tunnelmissa...

Eilen aamulla katsoin puhelintani, joka oli jäänyt yön jäljiltä äänettömälle. Ensin huomasin että kaverini jonka luona Prinsu asuu nyt, oli soittanut, siinä kohtaa jo aavistelin että jokin on varmaan pielessä kun muuten hän melkein laittaa vain viestiä.. Sitten katsoin viestit, yksi tekstiviesti ja yksi facebook-viesti, molemmat samaiselta kaveriltani ja sisällöltään viestit olivat samanlaiset: Soita pian, Prinsu on kipeä.
Jo siinä vaiheessa kun odotin että kaverini vastaa puheluun, tiesin että ei taida olla pienestä kipuilusta kyse, ei kaverini sentään mistään pienestä yskäisystä mulle soittaisi.
Prinsulla oli ähky ja hyvin raju sellainen. Kaverini oli yrittänyt päivystävää eläinlääkäriä kiinni jo muutamaan otteeseen, mutta puheluihin ei vastattu. Lopulta kaveri oli saanut toisen eläinlääkärin kiinni ja itse tein siinä vaiheessa lähtöä kaverini luokse.

Kaverin pihaan ajaessa oli eläinlääkäri jo ennättänyt paikalle ja ensimmäinen vilkaisu kohti tarhaa oli aika karu, siellä mun kaunis tammani makasi maassa. Se oli niin väsynyt ettei jaksanut seistä ja kivut olivat olleet aiemmin niin kovat että Prinsu oli vain kouristellut eikä pysynyt pystyssä vaikka sitä oli kovin koitettu taluttaa että suolisto alkaisi toimimaan. Prinsu oli saanut hetkeä ennen tuloani kipupiikin, mikä vaikuttikin aika nopeasti ja vähän ajan päästä se jo nousikin ylös eikä mennyt maate enää sen jälkeen.
Eläinlääkäri ei antanut ensin kovin valoisaa ennustetta hevosen toipumisesta, koska Prinsu oli todella kipeä ja pahasti kuivunut.

Kun Prinsu oli vähän piristynyt kipupiikin ansiosta, päästiin tutkimaan sitä paremmin. Suolistosta ei kuulunut minkäänlaisia ääniä ja limakalvot olivat aivan harmaat, mikä kertoi pahasta kuivumisesta.. Sentään mitään suoliston asentomuutoksia eläinlääkäri ei tuntenut, mikä oli todella hyvä juttu.
Prinsun mahalaukkuun letkutettiin parafiiniöljyä ja suolavettä. Toimenpiteiden jälkeen tamma oli huomattavasti elinvoimaisempi ja toiselta puolelta mahasta alkoi kuulua oikein hyvät suolistoäänet heti.

Prinsu vietiin pihattotarhaan ja kaikki ruuan jämät haravoitiin pois, tosin tämä ei hyvin nälkäistä tammaa estänyt vaan se alkoi nakertamaan maasta löytyneitä risuja... Todella positiivista kuitenkin että ruokahalu palasi niin pian, vaikkei tammalle heti ruokaa tarjottukkaan.
Prinsun uusi paras ystävä 3-vuotias Sentti-ruuna ihmetteli aidan toisella puolella mikä ihme kaveria vaivaa ja miksi se ei saa tulla samaan tarhaan. Jotenkin niin ihanaa myötäelämistä ja kaverista välittämistä oli siinäkin havaittavissa. :)

Sentti ihmettelee ja Prinsulla on vaan kova nälkä.

Illalla Prinsun vointi oli kohentunut entisestään ja oli taas oma itsensä, mitä nyt hieman väsynyt rankasta kokemuksesta, mutta juoma upposi ja pienet heinätupotkin meni hyvällä ruokahalulla. Rajuista kouristeluista jäi muistoksi pienet nirhaumat.
Kaverini kanssa puhuttiin että mikään ei ollut muuttunut Prinsun hoidossa ennen tätä ähkyä, ainoastaan tamma oli juonut edellisenä yönä normaalia vähemmän. Prinsu juo muutenkin melko vähän, eikä sitä tietenkään varmaksi voi sanoa johtuiko ähky tuosta vähäisestä juomisesta. Näistä kun ei koskaan tiedä...
Tänään Prinsu on ollut hyvävointinen, mutta hieman väsynyt edelleen, rankka kokemus vanhalle rouvalle.

Onneksi kaikki kääntyi parhain päin kuitenkin vaikka alkuun ennuste näytti aika synkältä. Tämäkin tarina olisi voinut loppua paljon surullisemmin...

maanantai 18. toukokuuta 2015

Monipuolisempaa liikutusta

Sanni ja Lotta 30.4.2015

Sanni ja Lotta 30.4.2015 

Sanni ja Lotta 30.4.2015 

Alkuun muutama kuva Sannista ja Lotasta jumppailemassa. Lotta onkin nyt käynyt ratsastelemassa Sannia pari kertaa viikossa. Itse olen hoitanut Sannin liikutukset liinassa juoksuttamalla, kevyillä maastoköpöttelyillä ja nyt vihdoin ja viimein myös ajamalla! Eli Sannin liikunta on monipuolistunut viime aikoina ihan mukavasti ja hevosestakin huomaa kuinka sen mieli on hyvin virkeä kun pääsee tekemään erilaisia juttuja.

Pakollinen bebakuva todisteeksi että ajamassa ollaan käyty.. ;)

Eikös olekin aika magee silatyyny ja rintaremmi meillä..? Tiimiväriä, tottakai! ;)

Lauantaina 9.5. sain pitkästä aikaa valjastaa Sannin kärryjen eteen. Tuntui tammakin ottavan siitä vähän turhan paljon paineita ja kävikin aikamoisilla ylikierroksilla... :D Pakko myöntää että vähän alkoi itseäkin jännittää kun yleensä niin viilipytty tammani steppasi käytäväketjuissa kuin mikäkin starttiin valmistautuva ravuri. Enhän mä meinannut edes päästä kyytiin kun tamma riuhtoi ja heilui edestakaisin kärryjen kanssa avustajan yrittäessä pitää hevosta paikoillaan. Lopulta pääsin kärryille ja siitä Sanni ottikin aika lentävän lähdön avustajan päästäessä irti. Sitten kun lähdettiin matkaan Sannin kanssa ei mitään ongelmia enää ollut, kunhan vain pysyttiin liikkeessä koko ajan, oli aivan turha edes yrittää pysäyttää sitä kesken matkan. Loppujen lopuksi meni oikein hyvin meidän kärrylenkki.

Eilen ajoin taas ja nyt Sanni oli paljon rauhallisempi koko ajan. Mentiin nyt myös vähän reippaampi lenkki, kun viimeksi käveltiin melkeinpä puolet lenkistä.

Kevyttä maastoilua kevätmyrskyssä Sannin, Elvin ja Marjukan kanssa. 

Sanni ja Lotta 14.5.2015

Sanni ja Lotta 14.5.2015 

Sanni ja Lotta 14.5.2015 

Sanni ja Lotta 14.5.2015 

Ps. Blogilista lopettaa toimintansa pian ja nyt toimintansa on aloittanut uusi sivusto nimeltään Blogipolku. Kannattaa käydä tsekkaamassa, tämäkin blogi löytyy nyt sieltä. :)
http://blogipolku.com/

tiistai 5. toukokuuta 2015

Ei ihan suunnitelmien mukaan taaskaan...

Täällä tuntuu suunnitelmat, koskivatpa ne mitä tahansa, muuttuvan lähes poikkeusetta aina jollain tavalla. Tällä kertaa suunnitelmien muutos koskee Elvin varsottamista. Ei, varsottamisoperaatiota ei olla peruttu, mutta monta mutkaa tässä on matkan varrelle jo ehtinyt tulla.

Elvihän on siis kaverillani leasingissa, mutta kertoilen sen kuulumisia täällä silti, kun olen hieman näissä jutuissa silti mukana.

Elvin oli tarkoitus lähteä jo huhtikuun alkupuolella varatun orin luokse, mutta saimmekin kuulla hieman ennen tamman viemistä että orin luokse ei otetakkaan tammoja ennen huhtikuun loppua orin testitulosten saapumisen ja tammojen majoitusongelmien takia. Siinä kohtaa meni yksi kiima ohi ja laskeskeltiin seuraavaa kiimaa suurinpiirtein vapun tienoille.
Vapuksi Elvin oli tarkoitus mennä orin luokse, mutta sitten pari päivää ennen vappua orin omistaja ilmoitti ettei voi ottaa tammoja orin luokse ollenkaan! Tässä oli syynä henkilökohtaiset ongelmat joista orin omistaja kertoi itse.
Siinä sitten mietiskeltiin, että mitäs nyt. Kaverini alkoi etsiä muita orivaihtoehtoja jotka miellyttäisi ja minäkin "äänestin" omaa suosikkiani, joka sitten lopulta valikoituikin Elvin sulhasehdokkaaksi. Pakko myöntää että tämä uusi ori miellyttää mua paljon paljon enemmän kuin se ensimmäinen vaihtoehto, mutta tietysti tärkeintä on että se miellyttää myös kaveriani koska varsahan tulee hänelle.
Sopivasti alkoi Elvin kiimakin juuri niinkuin laskettiin, eli se oli vappuna kiimassa ja edellisten suunnitelmien mukaan se olisi nyt jo astutettu ensimmäisen kerran. Noh, aina ei voi voittaa ja nyt odotellaan (taas) seuraavaa kiimaa. Onhan tässä kautta paljon jäljellä ja monet eivät ole vielä aloittaneetkaan, mutta täällä suunnitelmissa oli alunperin aikainen varsa. No jospa sitten seuraavaan kiimaan onnistaisi.
Myöhemmin löytyi muuten ensimmäisen orivaihtoehdon myynti-ilmoituskin netistä..

Uusi orivalinta: Supertoy. Kuva sukupostista. 
Supertoy

Minä ainakin olen oikein tyytyväinen tähän valintaan, mun mielestä tuo ori on vaan kaikinpuolin niin hieno!