tiistai 30. joulukuuta 2014

Actionia elämään...

Viime postauksesta onkin kulunut aikaa vähän turhan paljon, vaikka taas postausideoita on ollut, mutta en vain saa aikaiseksi kirjoittaa mitään...

Eilen oli aivan järkyttävä pakkanen ja aamulla olikin tallin vesiputket jäässä vaikka hevosetkin olivat tallissa. Tosi kiva. Hevoset sai jäädä syömään aamuheiniä sisälle ja lämmittämään tallia. Sanni oli ainut joka pääsi aamusta ulos, se asuu ulkokarsinassa, joten sen ei tarvinnut toimia tallin lämmittäjänä. Oli sentään naapurin hevoset ulkona niin ei tarvinnut Sannin ihan yksin olla. Ja näkyi hiittisuoralla pari treenariakin hölköttelevän hevostensa kanssa pakkasesta huolimatta.

Ei tuu tällä talvikarvalla ihan heti kylmä!

Elvi ja Prinsu pääsivät päiväheinien aikaa pihalle ja loput hevoset jätettiin omistajien niin halutessa sisälle koko päiväksi. Mulle on hyvin tärkeää että hevoset saavat ulkoilla mahdollisimman paljon, eihän niitä ole luotu karsinassa seisotettaviksi. Toppatakkia hepalle päälle ja ulos vaan! Elvi tosin sai mennä taas nakuna ulkoilemaan, sillä on sellainen mammuttikarva että olisi ihme jos se herkästi palelisi. Hyvin tyytyväisiltä hevoset vaikuttivat illalla, eikä niillä tuntunut olevan mikään kiire sisälle. Paitsi Prinsulla, sehän huuteli tapansa mukaan portilla "Tuu hakemaan mut äkkiä täältä sisälle!!", mutta se nyt onkin vähän erikoinen tapaus, sen herkkä mieli taisi järkkyä kun osa kavereista oli sisällä koko päivän. Sisälle päästyään Prinsu rupesi puolestaan huutelemaan ulko-oven suuntaan ja rauhoittui syömään vasta kun toin Elvin omaan karsinaansa Prinsun viereen...

Tänään selvittelin mistä saisin trailerin lainaan lähipäivinä kun pitäisi Prinsu kuljettaa uuteen paikkaan. Meidän omassa traikussa ei ole talvirenkaita, joten sillä en voi kuljettaa. Prinsu tosiaan on vieläkin mun omistuksessa, eikä tilanne taida siitä muuttua vaikka keväällä se pitikin myydä. Se saa nyt muuttaa kaverini luokse, jossa se pääsee 2-vuotiaan ruunan hoitotädiksi ja parikymppisen tamman seuraneidiksi. Sekä kaverini harrastuskaveriksi.

Tänään oli tarkoitus lähteä kaverini kanssa Prinsulla ja Sannilla maastoon, mutta suunnitelmat muuttuivat kun en löytänytkään meidän Neposta mistään.. Kiersin pitkin tallialueita ja kävin raviradallakin kun näin siellä poliisi-auton, menin kyselemään olivatko he nähneet mun koiraani. Sitten kaverini soitti että yhdessä facebookin ryhmässä ilmoitettiin kultainennoutaja löydetyksi, muutaman kilometrin päässä tallista. Soitin löytäjille ja menin heti katsomaan, siellähän mun Neponen oli tyytyväisenä ruokittuna ja juotettuna.
Löytäjät ilmoittivatkin että he voivat pitää koiran kun se on niin ihana, mutta kyllä mä mun pikku-murun sieltä mukaani kuitenkin otin. ;)
Että sellaista actionia tähän päivään.. On toi some kyllä hyvä keksintö, puoli tuntia siitä kun löytö-ilmoitus oli sinne jätetty soitin löytäjälle ja siitä vartin päästä olin jo hakemassa koiraani takaisin! Aivan ihania olivat löytäjätkin, siellä oli tosiaan tyttäret ilmoittaneet että koira jää heille ja perheen äitikin siinä totesi että heille taitaa nyt tulla kultainennoutaja. :D Olisi tässä voinut huonostikin käydä, mutta onneksi kaikki päättyi oikein hyvin!

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Tilausta Horzelta

Tämä postaus on pitänyt tehdä jo aikoja sitten, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi... Tilasin Horzelta muutamia juttuja ja ajattelin tehdä niistä "arvostelut" plussin ja miinuksin. Piti ottaa kaikista tuotteista esittelykuvatkin itse, mutta niistä ei tuolla kännykkäkameralla kovin laadukkaita ja edustavia tullut... Osa kuvista kopioitu Horzen sivulta.


Horze Pro Trek ratsastusloimi

http://demandware.edgesuite.net/sits_pod24/dw/image/v2/AATB_PRD/on/demandware.static/Sites-hrzfi-Site/Sites-hz-master-catalog/fi_FI/v1417779568111/large/24323_24319_BS_1.jpg?sw=442&sh=442&sfrm=jpg
http://www.horze.fi/ratsastusloimet/horze-pro-trek-ratsastusloimi/24323.html#BL

Plussat         + Koko loimen ympäri kiertää heijastinnauha jonka lisäksi takana oleva Z-kirjain
                         heijastaa myös.
                      + Pitää hyvin vettä.

Miinukset    - Loimi ei aina pysy kunnolla kiinni satulan edessä olevalla tarralla.

Kaikki heijastimet on plussaa!


Horze satulansuoja/istuimen lämmitin

Plussat         + Todella lämmin! Kokeilin ensimmäisen kerran ja hevosen selästä laskeutuessa tuli
                         kylmä!
                      + Pehmeä ja mukava. Miksen ole aiemmin tällaista tilannut!?
                      + Helppo kiinnittää satulaan ja pysyy hyvin paikoillaan.

Miinukset    - En keksi tästä mitään huonoa.

Matrix varvaskopat
http://www.horze.fi/jalustimet/matrix-varvaskopat/16075.html#BL
Plussat         + Kätevä tapa tehdä normaaleista jalustimista koppajalustimet.
                     + Helppo kiinnittää.

Miinukset    - Ensimmäisen käyttökerran jälkeen molemmista kopista oli toinen ruuvi jäänyt matkan
                        varrelle... Eli itse en saanut koppien alapuolella olevia ruuveja kiristettyä tarpeeksi ja
                        näin ollen ruuvit hävisivät...

Ei kovin kiva yllätys kun ekan reissun jälkeen molemmista jalustimista oli toinen ruuvi jäänyt matkalle....


Horze kolmisormirukkaset

http://www.horze.fi/talvihanskat/horze-kolmisormirukkaset/31487.html#BL

Plussat         + Lämpimät.
                     + Hanskojen sivuissa heijastimet.

Miinukset    - Hieman tönköt alkuun, mutta eiköhän ne käytössä muotoudu.


Tässä oli pientä esittelyä tilatuista jutuista. Lisäksi tilasin muutaman pienen jutun ja kissalle lelun, mutta en niitä tähän nyt luettele. :)

tiistai 9. joulukuuta 2014

Onnea on omistaa hassu poni!

Viime aikoina olen masennellut milloin mistäkin syystä: ei ole lunta, tarhat kuraiset ja hevosten koivet ruvella, ei ole tarpeeksi aikaa ja omat sairastelut vaikeuttaa hevosten liikuttamista. Siinä nyt muutama syy.
Silti olen suunnattoman onnellinen että omistan niin hienon hevosen kuin Sanni on. Sitä hevosta ei aina kaikki ymmärrä, perusilme on usein korvat luimussa, eikä aina tykätä kaikesta lääppimisestäkään. Silti se hevonen on vaan mun mielestä maailman paras. Jotenkin sen kanssa vaan synkkaa niin hyvin. Ja onhan sen kanssa koettukin kaikenlaista vuosien varrella.

Tällainen kuvaviesti tuli yksi aamu kun kaverini oli tekemässä aamutallia. Sanni-poni söpönä. <3

Viime aikoina Sanni on tuntunut keräävän ihan älyttömästi virtaa. Yksi selkeä syy on tietysti viime aikojen vähäiset liikunnat, mutta aiemmin sekään ei ole vaikuttanut poniin ihan tuolla tavalla. Sanni on nimittäin nykyisin iltatallissakin se jonka kanssa tullaan kaikista vauhdikkaimmin sisälle, vaikka se kuuluukin tallin senioriporukkaan ja tallissa on muutamia yli kymmenen vuotta nuorempiakin yksilöitä. Yleensä niin tasaisen rauhallinen tamma-mamma on nykyään hyvinkin vireä.

Niin ja pääsihän se multa yksi ilta karkuunkin kun kengityksen jälkeen vein sitä takaisin tarhaan... Päästin sen tarhan portilla irti, ajatuksena että se kävelisi aitojen sisäpuolelle, mutta poni päättikin vetää U-käännöksen ja ilopukkien saattelemana laukkasi tallin ovelle. Eikä muuten antanut kiinni ennen kuin lahjoin sen prix-kipon avulla...

Ratsastaessa Sanni on ruvennut tekemään ihmeellisiä loikkia vähän joka suuntaan. Se saattaa yhtäkkiä vetää pään alas ja hypätä kaikki neljä jalkaa yhtä aikaa ilmaan. No mikäs siinä kun tammalla on niin kovin kivaa.
Katsotaan millaisia juhlaliikkeitä tänään on luvassa kun olisi tarkoitus lähteä taas vähän maastoilemaan... :)

torstai 4. joulukuuta 2014

Riesana lihasjumit

Ajattelin nyt tulla kirjoittelemaan sellaisesta vaivasta joka ilmenee Sannilla aina kylmien ilmojen tultua: lihasjumit. Sannin selkä tuntuu olevan hyvin herkkä kylmälle ja sitä saakin loimitella ahkerasti syksystä kevääseen. Tosin herkkis-tammani tarvitsee kesälläkin loimen, mutta hieman eri tarkoitukseen.. Nimittäin pahimmilla ötökkäkeleillä Sanni saa niskaansa kesäihottuma-loimen joka pitää suojassa kiusaavilta ötököiltä, mutta se nyt ei oikeastaan liity tähän asiaan mitenkään.


Heti kun ilmat vähän viileni kesän lopulla (ja samalla alkoivat sateetkin...) Sanni sai sadeloimen päällensä. Silti selkä meni jumiin. Sannilla on loimi yöllä sisälläkin, koska se asustaa ulkokarsinassa jossa on oikeastaan sama astemäärä kuin ulkonakin. Ulkokarsinassa Sanni asuu hengitysongelmien ja pöly-yliherkkyytensä vuoksi, joita ilmeni noin 1,5vuotta sitten... Nykyisin ongelmia ei enää onneksi ole ollut.
Viime aikoina loimitusta on lisätty juurikin selkä-ongelmien vuoksi.
Ratsastaessakin olen kylmemmillä ja sateisilla ilmoilla heittänyt selkään ratsastusloimen, ettei lihakset saa kylmää.

Kaverini valmistuu pian hevoshierojaksi ja tarvitsi vielä kaksi harjoitushevosta. Ilmoitin sitten että multa löytyisi heppoja hierottavaksi ja heti sovittiin ensimmäinen hieronta Sannille. Kuinka kätevää!
Ensimmäinen hieronta oli viikko sitten maanantaina. Sanni oli tuttuun tapaansa alkuun oikea hapannaama, mutta onneksi kaverini tuntee Sannin ennestään niin tiesi että hampaiden naksuttelua ei tarvitse pelätä. Sanni tuntui nauttivan hieronnasta ja oli kovin rennon oloinen ylähuuli pitkällä, mutta tottakai välillä piti vähän hampaita naksutella. Eihän ketään saa luulla että kovis-poni nyt oikeasti hieronnasta nauttisi... ;)
Ongelmakohdat olivat aika hyvin etukäteen selvillä, lähinnä pitkä selkälihas ja ristiselän alue. Hieronnan edetessä selkä pehmeni ihan silminnähden.
Katsottiin vielä venyttely-ohjeita läpi, pääsen sitten itse jumppailemaan Sannia. Olen aiemminkin venytellyt Sannia jonkin verran hierojan ohjeiden mukaan ja mm. "porkkanavenytykset" on meillä hyvin tuttu juttu.

Sanni hierottavana.

Tiistaina hierottiin taas. Selkä oli hieman pehmeämpi kuin ensimmäisellä kerralla reilu viikko sitten, mutta hieman jumissa kuitenkin. Sanni ei ollut hierontojen välissä liikkunut kuin pari kertaa, lisäksi olin venytellyt sen kanssa hieman.
Seuraavalla kerralla otetaan käsittelyyn varmaan Elvikin.

Nyt jatketaan loimirumbaa, venyttelyä, vähän enemmän ja monipuolista liikuntaa ja pian hierotaan taas. Sitten kun meidän "ikuisuus-projekti"=vieläkin vaiheessa olevat kärryt joskus valmistuu (jahka saadaan revittyä jostain aikaa niiden kuntoon laittoon...) niin päästään taas ajelemaankin ja liikunta monipuolistuu entisestään. Ajaminenhan on tosi hyvää ja aika kokonaisvaltaista treeniä hevosen lihaksistolle.

Käykö muilla hieroja säännöllisesti? Onko teillä kylmälle herkkiä hevosia?

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Joulukuun suunnitelmat - Viikon blogihaaste


Tällä kertaa Blogitallin viikon blogihaasteessa kysellään joulukuun suunnitelmia. Tarkemmat ohjeet haasteen tekemiseen löytyy TÄÄLTÄ.

Edellinen postauskin oli haaste, mutta ajattelin tehdä tämän nyt heti perään, erilaista postausta on sitten luvassa huomenna. :)


Kuva täältä.



Olen yleensä kova suunnittelemaan kaikenlaista, mm. viikko- ja kuukausiohjelmia hevosille, mutta ne harvemmin toteutuvat. Mulle ei sovi sellainen liian yksityiskohtainen suunnittelu, siis esimerkiksi tähän tapaan: Maanantaina kouluratsastus, tiistaina maasto, keskiviikkona lepo... jne. Mieluummin teen sitten listan kaikista viikon aikana tehtävistä jutuista ja toteutan niitä sitten parhaiten katsomallani tavalla. Tämä tyyli sopii ainakin mulle paremmin kun liikutettavia hevosia on enemmän kuin yksi ja työpäivien pituus saattaa silloin tällöin vaihdella ja kaikkea muutakin heppailua vaikeuttavaa voi tulla eteen.


Aloin pohtimaan joulukuuksi suunnitelmaa ja mieleeni tuli yksi suhteellisen helposti toteutettava suunnitelma: Hevosten on liikuttava enemmän!
Viime aikoina hevosteni liikutukset ovat olleet aivan surkean vähäisiä. Kiirettä, väsymystä, sairastelua, mitä näitä syitä nyt milloinkin on... Sanni on liikkunut pari-kolme kertaa viikossa noin yleisesti nyt viime aikoina, mutta Elvi on ollut (ylläri-ylläri) sairaslomalla, josta syystä sitä ei ole voinut liikuttaa vaikka itse olisin kyennytkin. Elvillä oli siis vähän kuumeilua jokin aika sitten ja nyt voisi taas alkaa sitäkin liikuttelemaan.
Päätin että hevosten on nyt alettava liikkua vähintään kolme kertaa (molempien tammojen siis) viikossa oli tilanne sitten mikä hyvänsä, poislukien tietysti hevosten sairastelut (joita ei kyllä kaivattaisi tähän poppooseen enää yhtään tälle vuodelle..). Tuo kolme kertaa viikossa per hevonen on niin kovin pieni määrä, että siihen olisi kyllä oikeasti pystyttävä.
Eli, hevoseni liikkuvat joulukuussa enemmän ja mahdollisimman monipuolisesti tietysti.

Blogin puolella suunnitelmana voisi olla yksinkertaisesti kirjoittaa ja julkaista enemmän postauksia. Viime aikoina on kirjoittaminen jäänyt hieman vähemmälle kiireiden (ja niiden kaikkien muiden syiden, jotka tuossa aiemmassa kappaleessa jo esitin...) vuoksi ja lisäksi kun hevoset ovat liikkuneet vähemmän niin ei ole siltäkään osin ollut mitään kirjoitettavaa.

Kuva täältä.

Kaikkea muutakin voisi suunnitella, mutta taidan jättää suunnitelematta niin ei tule lisää turhaa stressiä. Joululahjoja on kyllä pakko ruveta pian suunnittelemaan... Huoh, en tykkää ollenkaan kun olen niin surkea lahjojen ostaja...
Mutta, kaikenkaikkiaan aijon viettää suhteellisen rennon joulukuun, siltä osin mitä työt antavat myöden. :) Joulu on mielestäni yksi parhaista jutuista koko vuodessa, hyvää ruokaa, yhteiseloa ja toivottavasti sopivasti lunta ja sopivan vähän pakkasta! :)

maanantai 24. marraskuuta 2014

Parasta talvessa - Viikon blogihaaste


Päätin osallistua Blogitallin toiseen viikon blogihaasteeseen, kun aihe oli mielestäni niin kiva ja itsellä on jokunen talvikuva jemmassa tietokoneen kansioissa. :) Haasteen ohjeet löytyvät täältä.


Parasta talvessa on...


...peltolaukat


 ...hiihtoratsastus (josta on valitettavasti muistona vain tämä tosi sumea kuva...)


...kylmällä ilmalla ilman satulaa ratsastelu

 


 ...lumessa piehtarointi (ainakin hevosten mielestä :))


...lumen hyödyksi käyttäminen treeneissä


...söpöt ponit ja hevoset pörröisessä talvikarvassa


Lisäksi rakastan talvessa lumisadetta, tähtitaivasta ja jouluvaloja <3

Mistä te pidätte eniten talvessa?

torstai 13. marraskuuta 2014

Ravurista ratsuksi: Elvin 6kk muodonmuutos

Huomautetaan nyt näin heti alkuun, että Elvi oli siis luopunut ravurin urastaan jo ennen mulle tuloa ja jo hetken aikaa hoitanut ratsun virkaa.

Sunnuntaina tuli puoli vuotta täyteen siitä kun Elvi muutti luokseni. Otin puolivuotta sitten hepasta vähän rakennekuvaa ja ajattelin nyt ottaa uudet kuvat kun kuusi kuukautta oli kulunut. Näihin kuuteen kuukauteen on kuulunut säännöllisen epäsäännöllistä ratsastelua, eli ei mitenkään nousujohteista touhuamista, vaikka se alunperin olikin tarkoitus. No, elämä on ja aina ei mene niinkuin on suunniteltu.

Saatte nyt itse arvioida onko jotain muutosta tapahtunut? Vatsa on ainakin (onneksi) vähän kasvanut, ei ole niin kuivannäköinen poni enää. :)

Taas huonolaatuisia kuvia tarjolla:

9.5.2014

9.5.2014
9.11.2014

9.11.2014

Ajattelin jossain vaiheessa tehdä samanlaista vertailua ratsastuskuvista, kun vaan saan taas jonkun kuvailemaan.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Puuttuva palanen...


Elvin naamasta puuttuu palanen. Taas. Huomasin eilen kun hain hepan tarhasta.
Se on edelleen mysteeri, mihin se itsensä kolhii, tämä oli kai noin viides kerta kun Elvin naamasta puuttuu pala - ja aina samasta kohdasta!
Ekojen kolhujen jälkeen kävin tarhan tarkasti läpi (Elvi oli silloin yötä-päivää tarhassa), mutta sieltä ei löytynyt mitään vaaraa aiheuttavia paikkoja. Samassa tarhassa ulkoilee Sannikin, eikä sillä ole tällaisia kolhuja ollut.
Hmm... Tämä jääköön ilmeisesti edelleen mysteeriksi.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Kuvia ja videota lauantain ratsastelusta


Aloin kirjoittamaan viime viikolla Sannin liikutuksia luonnoksiin ylös, mutta en vaan taas saanut aikaiseksi tehdä tekstiä loppuun. Viime viikon maanantaina sain siis taas alkaa liikuttamaan Sannia sairasloman jälkeen ja kirjoitin viime maanantain fiiliksiä tähän tapaan:


"Jes! Sannin kanssa ollaan päästy taas hieman liikuskelemaan. Alku on ollut hyvin varovainen, mutta nyt en halua minkäänlaista takapakkia. Ensimmäinen viikko on ollut lähinnä käyntipainotteinen.
Aamuisin jaloissa on ollut joinakin aamuina hieman nestettä, mutta iltaisin tarhasta tullessa jalat ovat olleet kuivat. Sanni tarhailee joka päivä Elvin tarhakaverina suurinpiirtein 12 tuntia, välillä enemmänkin, eli täysin karsinassa seisomista ei vapaapäivätkään ole.

27.10. Maanantai:

Ensimmäinen liikutuspäivä sairasloman jälkeen! Suunnistettiin iltapäivällä hämärään metsään ja ajatuksena oli tehdä käyntipainotteinen rauhallinen lenkki, johon sisältyisi pari lyhyttä ravipätkää.
Ponilla riitti virtaa kyllä ihan tarpeeksi... Alku meni suhteellisen rauhallisesti. Oli ihan järjettömän hienoa olla hevosen selässä joka liikkui eteenpäin rennosti ja oikein mielellään ja mikä parasta: täysin puhtaasti! :) Ensimmäisen ravipätkän alkuun Sanni koitti kiskoa multa ohjia pois ja oli sen oloinen että jos mahdollisuus tulisi niin saattaisi tulla pientä ilopukkiakin. Ravitahti meinasi tamman päätöksestä kiihtyä muutamia kertoja, mutta sain pidettyä tahdin suht rauhallisena. Ei parane hötkyillä! :)
Puolessa välissä matkaa Sanni alkoi yhtäkkiä "pelätä" kaikkea, se kyttäili jokaista pusikkoa ja pelkäsi mukamas autojakin... Huomaa että tammalla on virtaa liikaa.. Ihan tutuissa maastoissa liikuttiin, joten ei voinut sen puolesta oikeasti pelätäkään.
Lenkin jälkeen etujaloissa oli hieman nestettä, mutta ei pahasti. Kylmäsin jalat ja laitoin yöksi magneettipatjat."


Viime viikossa ei ollut juurikaan mitään ihmeellistä, joten ajattelin nyt jättää julkaisematta postauksen jossa luettelin joka päivältä mitä tehtiin.

Lauantaina käytiin jalkapallokentällä pyörähtämässä pitkästä aikaa. Mentiin ihan perus juttuja, ympyröitä, taivuttelua ja siirtymisiä. Sanni oli todella energinen. Ravissa Sanni koitti heti alkuun nostaa laukkaa, eikä millään olisi malttanut juosta rauhassa! Sain sentään rennon ravin löytymään ja lopulta kun laukan vuoro tuli, otti Sanni muutaman ilopukinkin heti alkuun. Tamma kuvitteli kai olevansa rodeohevonen kun alkuun laukassa piti laskea pää alas ja hyppiä tasajalkaa. Toisaalta ihan kiva että hevonen on noin pirteällä tuulella ja liikkuu mielellään. :)

Muutamia kännykkälaatuisia kuvia ja pari videopätkääkin tuli meidän menosta otettua:

Jalkkiskentälle tallustelimme metsän kautta.






Huomasin tässä muuten hassun jutun, kaikki videopätkät tuli kuvattua ympyrältä samasta suunnasta. Eli voisin huomauttaa että mentiin tottakai myös vasempaan kierrokseen. :)

perjantai 31. lokakuuta 2014

Pakkohan tämäkin oli kokeilla - "kissa-ympyrä"

Netissä on viime aikoina julkaistu kuvia ja videoita kissoista jotka hakeutuvat esim. lattialle rajatun alueen, "kissa-ympyrän" sisään. Kissoilla on kuulemma taipumus vallata tuollaisia alueita. Olihan tätä pakko testata näin perjantai-illan ratoksi... :D Tästä linkistä löytyy lisää tietoa tästä villityksestä ja paljon kuvia ympyrän valloittaneista kissoista.

Tein lattialle ympyrän vyöstä. Ennakkoon olin aivan varma ettei pikku-kisu ymmärrä ympyrän tarkoitusta ollenkaan, tai sitten se alkaa leikkimään vyöllä. Vanhemmasta kissasta, Onnista, olin aivan vakuuttunut että se menee heti ympyrään makoilemaan.

Noh, kuinkas sitten kävikään...

Ensimmäiseksi koekaniiniksi pääsi Enni-pentu. Piti ottaa videota sen reaktiosta ympyrään, mutta enhän mä kerennyt ottamaan edes puhelinta käteen kun pikku-kisu oli jo vallannut ympyrän! :D


Ei se siinä kovin montaa ylimääräistä sekuntia ollut paikallaan, mutta meni ympyrään kuitenkin!

Seuraavaksi testausvuoroon pääsi Onni...


Onskan reaktio testiin: "Ei vois vähempää kiinnostaa, pidä ympyräs!"


Ympyrä jäi siis valloittamatta Onskan toimesta.

Oletteko testailleet "kissa-ympyröitä"? Onko toiminut? :)

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Dynamiittipötköllä ratsastelua...

Kuten otsikostakin voi päätellä, on viime-aikaisella ratsullani ollut virtaa kuin pienessä kylässä... Elvi siis kyseessä. Huomaa, että heti ilmojen viilennyttyä hevosilla on enemmän energiaa ja tietysti tuo ajoittainen kova tuuli on vaikuttanut asiaan...

(Tämä postaus käsittelee siis paria viime viikkoista päivää. Kirjoittelin tätä jo viime viikolla hieman valmiiksi, mutta jäi julkaisematta kiireiden vuoksi...)

22.10. Keskiviikkona käytiin pyörähtämässä jalkapallokentällä pitkästä aikaa. Viime aikoina on tullut enemmän vaan maastoiltua, kun olen yleensä ehtinyt tallille vasta pimeään aikaan. Pimeällä ei viitsi enää lähteä jalkkiskentälle, sinne kun pitää mennä metsän kautta joka on aivan pilkkopimeä. Lisäksi metsä-osuus ei ole joka kohdasta kovin tasainen, varmempi siis olla menemättä pimeällä ettei turhaan kompuroida. Eikä kyllä siellä jalkkiskentälläkään pimeällä mitään näe.
Keskiviikkona ehdin tallille kuitenkin valoisaan aikaan ja ajattelin käyttää sen heti hyödykseni. Elvi oli todella energisellä tuulella.

Mentiin Elvin kanssa "kumppareilla" (jousto champon), kun ajattelin että se saisi Elvin keskittymään paremmin ja ehkä jarruttelisikin menoa vähän.
Alkuun ratsastelin hevosta rennoksi käyntitehtävillä, pää-asiassa ympyröitä, kiemuroita, pysähdyksiä ja muuta jumppaa.  Päätavoitteena oli saada hevonen rennoksi ja kunnolla kuulolle. Käynnissä sujui ihan hyvin, mutta kun ravin vuoro tuli, ei rentous ollutkaan ihan itsestäänselvä juttu. Jalkapallokentän ympärillä olevilla pelloilla, viereisessä metsässä sekä jalkkiskentälle johtavalla tiellä tapahtui kaikkea jännää ja aikaa menikin siihen että sain Elvin keskittymään pelkästään sen hetkisiin tehtäviin. Noh, ymmärtäähän sen että metsässä juoksevat koirat, tiellä edestakaisin ajeleva mopo ja pellolla ruokailuhetkeä pitävä peura kiinnostavat uteliasta tammaa enemmän kuin jotkut tylsät ravitehtävät...
Vasempaan kierrokseen rentous löytyi kyllä aika pian, kun tehtiin paljon taivuttelutehtäviä, mutta suunnan vaihtuessa oikeaan, ei rentoudesta ollut taas tietoakaan. Oikea kierros on aina ollut Elvin kanssa vaikeampi, oikeastaan ihan joka asiassa ja siihen saakin yleensä keskittyä oikein kunnolla että saa hevosen kuulolle ja taipumaan. Onnistuihan sekin lopulta ja siihen olikin hyvä lopettaa vääntäminen sillä kertaa. Ei otettu laukkaa ollenkaan, kun ajattelin ettei se vähäinenkin rentous katoa heti. Laukka on Elvin mielestä niin kovin kivaa, että se kuumuu siinä vähän turhan paljon yleensä.
Kyllä tuo hieman vajaan tunnin vääntäminen käynnissä ja ravissa sai mammuttikarvaisen ponin hikoamaan ihan kunnolla!


Etsi kuvasta peura... :D

23.10. Torstaina käytiin maastoilemassa. Mentiin noin 6,5 kilometrin hölkkälenkki pimeässä, taas jälleen kerran. (Tulisi jo lunta niin valostuisi hieman!!) Elvi oli taas aivan yli-energinen, mutta ihmeen hyvin se malttoi rentoutuakin välillä! Oli siinä pitelemistä kun poni näki mörköjä taas jokaisessa pusikossa...

Kirjoittelin tuolla, että Elvi on huonompi oikeaan suuntaan oikeastaan joka asiassa, siitä tulikin mieleeni yksi keskustelu joka käytiin tallikaverini kanssa tässä joku päivä. Oletteko huomioineet käännättekö hevosen aina samoin päin käytävällä? Kaverini kysyi tätä yhtenä päivänä ja tajusin että olen kyllä huomioinut asian, mutten silti ole oikeastaan koskaan vaihtanut puolta. Käännän hevoseni siis aina vasempaan käytävällä, joka on siis se helpompi suunta. Oikea on aina ollut jäykempi. Pitänee varmaan ruveta kääntelemään välillä toiseenkin suuntaan. Pikkujuttu, mutta mielestäni on hyvä tehdä hoitotoimenpiteitä molemmilta puolilta. Esimerkiksi selkään nousu kannattaa välillä tehdä "väärältä puolelta", ettei hevonen olisi vino toiseen suuntaan ja satulallekin se on kuulemma hyväksi vaihtaa puolta välillä, näin olen kuullut.

Sannikin on muuten päässyt taas sairasloman jälkeen vähän hommiin, siitä kirjoitan myöhemmin lisää. :)

Tein pienen heräte-ostoksen viikonloppuna, mutta oli pakko kun tuo ihana loimi oli niin halpa! :D

Ps. Huomasittehan törkeen hienon bannerin, jonka teki DreamTeam-blogin pitäjä Heidi, kiitos kovasti!! :)

torstai 23. lokakuuta 2014

Klinikalla

Varasin sitten kuitenkin Sannille ajan klinikalta. En halunnut jäädä odottelemaan, vaan halusin saada varmistuksen että jalka-ongelmat eivät johdu muusta kuin siitä huonosta kengityksestä. Jalka-ongelmista kerroin aikaisemmin tässä postauksessa sekä ensimmäisestä korjaus-kengityksestä tässä postauksessa.



Eilen käytiin klinikalla. Käveltiin klinikalle kun matkaa ei taida olla meidän tallilta edes puolta kilometriä. Jo naapuritallin kohdalta jouduttiin kääntymään takaisin tallille vaihtamaan riimun tilalle suitset, kun yleensä niin kovin tasainen tammani rupesi hyppimään iloisesti kaikki neljä jalkaa yhtä-aikaa ilmassa... :D Tuli vähän yllätyksenä tuo käytös, kun tosiaan kai kerran aikaisemmin on tuollaista tapahtunut Sannin kanssa ja sekin oli silloin kun se leikkauksen jälkeen joutui seisomaan karsinassa kuukauden...
Ei ne suitset sitä pomppimista lopettanut, mutta tuli itselle ainakin varmempi olo että hevonen varmasti pysyy hanskassa. Siinä sitten iloisesti välillä loikkien käveltiin klinikalle ja klinikan pihalla jouduttiin odottelemaan jonkin aikaa, siinäkin tottakai piti kaikkea kyttäillä ja taas vähän loikkia. Ei tee sairasloma ollenkaan hyvää mun viilipytty-ponin käytökselle... :) Vähän huvitti että mennään klinikalle tutkituttamaan kipeää jalkaa ja hevonen hyppii pihalla tasa-jalkaa, ilman minkäänlaisia ongelmia... :D


Lopulta päästiin sisälle ja Sanni saikin heti rauhottavaa. Sitten ajeltiin jalka kaljuksi ja odoteltiin nuokkuvan hepan kanssa toimenpidehuoneeseen pääsyä.
Sannin jalasta otettiin ensin röntgen-kuva, siinä ei onneksi näkynyt yhtään mitään poikkeavaa. Seuraavaksi katsottiin ultralla jänteitä, ei mitään vikaa sielläkään. Ilmeisesti siis vaivat ovat tosiaan johtuneet vain siitä kengitys-ongelmasta. Sannin vuohiseen piikitettiin kortisonia (ja jotain muita mömmöjä mitä en nyt muista) ja annettiin jatko-ohjeet. Jalka pakettiin ja sitten takaisin kotitallille, huomattavasti rauhallisemman hevosen kanssa tällä kertaa.
Sanni sai jäädä karsinaan toipumaan rauhoituksesta ja sai myöhemmin päiväheinät sisälle, illalla käytiin vielä vähän jaloittelemassa. Nyt loppuviikko lepoa ja ensi viikolla aloitellaan taas ratsastuksia! :) JEE, oon niin iloinen!!

torstai 16. lokakuuta 2014

Paluu sairaslomalta

Hevosten flunssaoireet menivät ohi jo muutama päivä sitten, mutta varmuuden vuoksi pidin Elvillä vielä pari ylimääräistä sairaslomapäivää, vaikkei kuumetta missään vaiheessa ollutkaan.

Hankala kuvattava kun korvat pyörivät päässä miten sattuu, varsinainen ropellikorva... ;)

Elvin kanssa kävimme tiistai-iltana kevyellä lenkillä. Lenkki oli pituudeltaan vain 5,5km, mutta heppa hikosi silti kunnolla. Talvikarva ja yleinen sählääminen varmasti edesauttoivat hikoamista... Ei ehkä mikään fiksuin idea lähteä pilkkopimeään metsään liian kauan lomailleen sähläävän hevosen kanssa. Varsinkaan kun otsalampun valossa jo pelkät aurauskepit olivat maailman kammottavin asia. Harmittaa kun viikolla on pimeää lähes aina siinä vaiheessa kun tallille ehdin, mutta tätä se on kun työt haittaavat harrastusta. ;) Jo lähtiessä aavistelin että hepalla saattaa olla todella paljon ylimääräistä energiaa, kun satuloitaessa steppailtiin käytävällä, mitä ei siis yleensä tapahdu koskaan. No hengissä sentään selvittiin jännittävästä maastolenkistä.

Eilen Elvi sai pyöriä liinassa ja aika vauhdikasta meno siinäkin oli... Hiki tuli taas ja loppuun käveltiin pitkät loppukäynnit.

Ainut kuva missä korvat olivat oikeeseen suuntaan...

Sanni on liikkunut nyt viime aikoina sen verran mitä se tarhassa vapaa-ehtoisesti Elvin kanssa liikkuu. Viime viikolla käytiin kävelylenkillä. Kyselin klinikalta ohjeita ja katsotaan nyt tämä seuraava kengitys ja sen jälkeen hetken aikaa miten jalat reagoivat.

Ikävää kun viikolla on niin pimeää kun käyn tallilla, ei tule otettua kuviakaan. Mutta jospa viikonloppuna saataisiin muutamat ratsastuskuvat ja ehkä videotakin, jos ehdin tallille valoisaan aikaan. :)

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Hevoseton on huoleton...

Elvi

Blogi on hetken aikaa ollut vähemmällä huomiolla, johtuen siitä ettei ole ollut oikein mitään päivitettävää. Tai ainakaan mitään positiivista... Mutta hengissä ollaan, molemmat hevoset ovat tällä hetkellä sairaslomalla: Sannilla jalkavaivoja taas ja Elvillä jotain influenssan tapaista.

Niin ne kaikki ongelmat vaan tuntuu aina tulevan peräjälkeen. Juuri saatiin Sannin kavioita suoristettua ja sitten tuli seuraava ongelma: viime viikolla huomasin Sannin jalkoja pestessä pystyhalkeaman oikeassa takakaviossa... Kavio ei ole ollut lämmin, ei arkuutta, eikä Sanni ontunut. Eli kaikki periaatteessa ihan hyvin. Kerroin tästä kengittäjälle kuitenkin ja kyselin toiminta-ohjeita.
Kengittäjä katsoi kaviota ja antoi ohjeita miten toimia. Onneksi halkeama ei eritä mitään (ainakaan vielä...), eli ei ole kovin syvä. Noh, katsotaan miten tämä etenee. Kaviota hoidetaan nyt päivittäin ja tarkkaillaan.

Takakaviossa pystyhalkeama. Kavio on muutenkin kovin röpelöinen ulkoreunalta

Viikonloppuna sitten alkoi ilmenemään taas epäpuhtautta raviliikkeessä, vasen etujalka kyseessä taas. Eli ei vielä päästy yhdellä kengityskerralla eroon tuostakaan vaivasta... Seuraava kengitys onkin ensi viikolla ja sitten ollaan taas viisaampia. Turvotusta tuossa jalassa ei onneksi ole ollut entiseen malliin, eikä se ole mistään kohdasta arka.

Täydennystä varastoihin.

Ja Elvi tosiaan alkoi olemaan alkuviikosta räkäinen, lämpöä ei ole ollut, mutta sekin saa nyt olla levossa ettei flunssa pahene. Lauantaina ratsastin Elvillä noin 10km hölkkälenkin kun ei vielä ollut mitään sierainvuotoja ja hevonen tuntui yhtä pirteältä kuin yleensäkin. Ainoa outo juttu oli se, että Elvi hikosi hölkkälenkillä. Sehän ei siis yleensä hikoa muuten kuin laukatessa, mutta ajattelin että nopeasti kasvanut talvikarva lämmittää sen verran että hiki tuli. Seuraavana päivänä sitten olikin jo sierainvuotoa, mutta ei onneksi lämpöä.

Sanni

Toivottavasti pian pääsisin kirjoittelemaan jotain positiivistakin, nyt tuntuu että tämä blogi täyttyy pelkästä hevosten vikalistasta, mutta minkäs sille voi, aina ei elämä ole ruusuilla tanssimista. :) Tällä hetkellä toimitan siis enemmänkin sairaanhoitajan virkaa kuin esimerkiksi ratsastajan/hevosten treenaajan..

Onko muiden talleilla influenssaa tai muita vaivoja? Ratatallilla olemisessa on se huono puoli että taudit tarttuvat aika helposti kun hevosia on paljon pienellä alueella ja hevoset käyvät paljon raveissa.

Elvi

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Motivaatiopuuska!


Ihan mieletön motivaatio hevosten treenaamiseen päällä ja harmittavaa että Sannin kanssa on otettava nyt vielä hetken aikaa rauhallisemmin. Tai en oikeastaan tiedä, estäisikö mikään treenaamasta Sannia jo nyt hieman kovempaa koska jalat ovat todella hyvässä kunnossa tällä hetkellä. Pientä nestettä niissä silloin tällöin ilmenee, mutta ei pahasti ja sekin laskee liikunnalla ja viimeistään magneettipatjoilla. Mutta otan mieluummin varman päälle, ettei tule takapakkeja ja sitten saisi katua ja harmitella jälkikäteen. Minkäänlaista kosketusarkuuttahan jaloissa ei ole ollut missään vaiheessa, mutta raviliikkeissä oli epäpuhtautta joka johtui huonosta kengityksestä ja lähinnä siis vinoon vuolluista kavioista... Kovasti jo suunnittelen kaikenlaista treeniä, mutta tosiaan haluan edetä nyt ihan vain päivä kerrallaan Sannin kanssa, ettei sitten tule mitään uusia ongelmia.
Elvin kanssa treenejä jatketaan normaaliin tapaan, ainakin suurinpiirtein suunnitelmien mukaan.

Olimme sunnuntaina 28.9. matkaratsastuksen starttikurssilla ja siitä se motivaatio vasta nousikin! Otin mukaani myös tuon "huoltomiehen", koska kurssilla käytiin myös hevosten huoltamista läpi, eikä matkaratsastussääntöjen opetteleminen ole ollenkaan huono juttu huoltajallekaan. :) Kurssilla käytiin läpi matkaratsastusta lajina ja kilpailumuotona, keskusteltiin hevosten hoidosta ja valmennuksesta sekä kaikesta mitä lajiin liittyy.
Kurssilla oli paljon sellaista asiaa, jonka jo tiesinkin, mutta kertaushan ei ole koskaan pahitteeksi. Lisäksi muutamia uusiakin juttuja kuultiin ja kurssi oli kaikenkaikkiaan hyvin mielenkiintoinen, onneksi päätettiin osallistua! Tein samalla myös aluelupakokeen (joka muuten meni läpi täysin pistein, mitenkään itseäni kehumatta... ;) Oli huoltomiehelläkin osansa siinä tottakai. :)), joten voin hakea ensivuonna alueluvan jos siltä tuntuu.
Pääsin myös hypistelemään mm. PolyPadia ja Podiumin koppajalustimia, joita saa ilmeisesti kaikissa sateenkaaren väreissä: Tahtoo sellaiset pinkit! :D PolyPad on ollut jo pidempään ostoslistalla ja varmasti sellaisen vielä tilaankin. PolyPad on siis satulahuopa, jossa on painetta tasaava ominaisuus ja se pysyy hyvin paikallaan ilman kiinnikkeitä, huovassa ei ole mitään "ylimääräistä" mikä voisi painaa tai hiertää hevosta.

Kisaintokin on tosi kova! Tulevia matkakisoja ei tälle vuodelle ole nyt sitten enää kuin yhdet. Paimion kisojen (5.10.) ilmottautuminen meni jo ja päätin jättää nuo kisat väliin Sannin jalkaongelmien takia, enkä Elvillä voi sinne lähteä kun sen rokotukset eivät ole vielä ajantasalla.
Sastamalaan (11.10.) oli alunperin tarkoitus lähteä, mutta nekin kilpailut täytyy valitettavasti jättää väliin, kun onkin muuta menoa silloin.
Jäljelle jää sitten enää 1.11. Jokioisten halloween-kisat ja sinne olisi suunnitelmissa osallistua, ne kun ovat niin kovin lähelläkin ettei kannata jättää tilaisuutta käyttämättä, jos vaan kaikki on muuten kunnossa.

Ainoa asia joka tätä motivaatiota koittaa hieman taltuttaa on se, kun meillä ei nyt sitten nykyisin ole naapuritallin kenttää enää käytössä, joten kaikki koulujumpat pitää mennä tekemään jalkkiskentälle, josta olen yhden postauksen jo aiemmin tehnytkin. Lisäksi meiltä lähti nyt vielä parhaimmat treenimaastot, kun toissapäivänä sain kuulla ettei siellä päin saisi enää ratsastaa.. Harmittaa todella paljon, koska kyseistä tietä pitkin pääsi menemään useamman eri lenkin. Eikö jokamiehen oikeudella pitäisi saada ratsastaa? Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään yksityistie, vaan kaupungin omistama. Mietinkin nyt, miten ihmeessä saan treenattua kahta matkaratsua, jos ainoa maasto on kolmen kilometrin lenkki, joka täytyy kaikenlisäksi kiertää aina samaan suuntaan, koska se on yksisuuntainen. Eli ei yhtään mitään vaihtelua... Ketuttaa kovasti!! Täytyy ilmeisesti vaan lähteä traikulla kauemmas parempiin treenimaastoihin silloin tällöin. Onneksi on traikku! :)

Tämä postaus oli nyt tällaista ajatuksenvirtaa ja vähän kuulumisien kertomista.
Otan mielelläni vastaan postausehdotuksia ja muita vinkkejä! :) Ratsastusvideopostaus molemmista hevosista ainakin on suunnitteilla, kun vaan saan jonkun mukaan kuvailemaan. :)

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Elvin laukkatreeni vol.2

Viime keskiviikkona tehtiin taas laukkatreeniä Elvin kanssa, tällä kertaa ei mentykään raviradalle laukkaamaan, vaan tehtiin treeni hiittisuoralla. Ensimmäisen laukkatreenin jälkeen, jonka suoritimme siis raviradalla, aloin miettimään miten treenistä olisi enemmän hyötyä, ettei menisi ihan kaahailuksi niinkuin viimeksi tuntui vähän käyvän. Elvi käy vähän ylikierroksilla raviradalla, mutta aiemmin maastoilun yhteydessä ollaan otettu laukkapätkiä hiittisuoralla ja ne on sujuneet suht rauhallisesti yleensä. Niinpä ajattelin tehdä laukkavedot hiittisuoralla niin kauan kuin mennään yhden pätkän aikana vain kilometri. Hiittisuora on siis kilometrin mittainen.
Tällä kertaa en saanut kuvaajaa mukaan, joten tarjolla on taas vain tärähtäneitä kännykkäkuvia kuvattuna hevosen korvien välistä... :)

Tää kuvastaa hyvin sitä kun Elvi kulkee välillä hetkittäin "pää mun sylissä"... Olis ollut menohaluja!
Nopeasti pää kuitenkin laskeutui alemmas. :D Tässä suora jota laukkailtiin.

Alkuverryttelyjä mentiin noin 4,5km käynnillä ja ravilla. Ensimmäisien raviaskelien aikana kummastelin kun hevonen tuntuikin heti todella rauhalliselta ja rennolta, mutta mielipiteeni muuttuikin nopeasti kun Elvi muuttui kiireiseksi. Tuulinen sää (ja naapuritallin koira joka seurasi meitä ja hyppi pusikoissa) piti huolen siitä, että hevonen sekä ratsastaja pysyivät hyvin hereillä joka sekunti...

Verryttelyjen jälkeen otin ensimmäisen laukkavedon, Elvi lähti kuin tykin suusta ja treenin maksiminopeudet tulikin tuossa ensimmäisessä lähdössä... Heppa painoi ohjalle oikeastaan koko kilometrin, mutta oli kuitenkin suoran lopussa hyvin kuulolla ja laski raville heti kun pyysin. Ensimmäisen pätkän keskinopeus oli noin 32km/h. Olisin voinut veikata paljon kovempaakin nopeutta, kovemmalta se ainakin tuntui!
Käveltiin takaisin suoran toiseen päähän ja otettiin uusi laukkapätkä. Tällä kertaa nostin laukan käynnistä ja se kannatti! Elvi lähti huomattavasti rauhallisemmin laukkaamaan ja koko kilometri meni paljon paremmin kuin ensimmäisellä kerralla.
Taas käveltiin takaisin toiseen päähän ja nostettiin laukka, jälleen käynnistä ja todella hyvä ja rauhallinen nosto. Laukattiin kaikkiaan kolme vetoa (laukkaa yhteensä siis 3km) ja tämä oli siis viimeinen laukkapätkä. Viimeisen laukan aikana Elvi oli hyvin rento, eikä painanut ohjalle ollenkaan. Toisen ja kolmannen laukan keskinopeus oli noin 26km/h, enkä olisi uskonut että päästäisiin vielä pitkiin aikoihin laukkavetoja alle kolmenkympin tuntivauhdin! Aivan mahtavaa! :)

Spooky! Oli aika hämärää jo siinä vaiheessa kun saatiin treeni päätökseen.

Sitten vuorossa oli enää loppuverryttleyt. Ravit, kävelyt ja taluttaen tallille, jossa sitten huomasinkin toisen etukengän puuttuvan, tästä kirjoitinkin jo aikaisemmin.
Tallissa jalkojen kylmäys ja Elville melassivettä ja porkkanaa! :)