tiistai 30. joulukuuta 2014

Actionia elämään...

Viime postauksesta onkin kulunut aikaa vähän turhan paljon, vaikka taas postausideoita on ollut, mutta en vain saa aikaiseksi kirjoittaa mitään...

Eilen oli aivan järkyttävä pakkanen ja aamulla olikin tallin vesiputket jäässä vaikka hevosetkin olivat tallissa. Tosi kiva. Hevoset sai jäädä syömään aamuheiniä sisälle ja lämmittämään tallia. Sanni oli ainut joka pääsi aamusta ulos, se asuu ulkokarsinassa, joten sen ei tarvinnut toimia tallin lämmittäjänä. Oli sentään naapurin hevoset ulkona niin ei tarvinnut Sannin ihan yksin olla. Ja näkyi hiittisuoralla pari treenariakin hölköttelevän hevostensa kanssa pakkasesta huolimatta.

Ei tuu tällä talvikarvalla ihan heti kylmä!

Elvi ja Prinsu pääsivät päiväheinien aikaa pihalle ja loput hevoset jätettiin omistajien niin halutessa sisälle koko päiväksi. Mulle on hyvin tärkeää että hevoset saavat ulkoilla mahdollisimman paljon, eihän niitä ole luotu karsinassa seisotettaviksi. Toppatakkia hepalle päälle ja ulos vaan! Elvi tosin sai mennä taas nakuna ulkoilemaan, sillä on sellainen mammuttikarva että olisi ihme jos se herkästi palelisi. Hyvin tyytyväisiltä hevoset vaikuttivat illalla, eikä niillä tuntunut olevan mikään kiire sisälle. Paitsi Prinsulla, sehän huuteli tapansa mukaan portilla "Tuu hakemaan mut äkkiä täältä sisälle!!", mutta se nyt onkin vähän erikoinen tapaus, sen herkkä mieli taisi järkkyä kun osa kavereista oli sisällä koko päivän. Sisälle päästyään Prinsu rupesi puolestaan huutelemaan ulko-oven suuntaan ja rauhoittui syömään vasta kun toin Elvin omaan karsinaansa Prinsun viereen...

Tänään selvittelin mistä saisin trailerin lainaan lähipäivinä kun pitäisi Prinsu kuljettaa uuteen paikkaan. Meidän omassa traikussa ei ole talvirenkaita, joten sillä en voi kuljettaa. Prinsu tosiaan on vieläkin mun omistuksessa, eikä tilanne taida siitä muuttua vaikka keväällä se pitikin myydä. Se saa nyt muuttaa kaverini luokse, jossa se pääsee 2-vuotiaan ruunan hoitotädiksi ja parikymppisen tamman seuraneidiksi. Sekä kaverini harrastuskaveriksi.

Tänään oli tarkoitus lähteä kaverini kanssa Prinsulla ja Sannilla maastoon, mutta suunnitelmat muuttuivat kun en löytänytkään meidän Neposta mistään.. Kiersin pitkin tallialueita ja kävin raviradallakin kun näin siellä poliisi-auton, menin kyselemään olivatko he nähneet mun koiraani. Sitten kaverini soitti että yhdessä facebookin ryhmässä ilmoitettiin kultainennoutaja löydetyksi, muutaman kilometrin päässä tallista. Soitin löytäjille ja menin heti katsomaan, siellähän mun Neponen oli tyytyväisenä ruokittuna ja juotettuna.
Löytäjät ilmoittivatkin että he voivat pitää koiran kun se on niin ihana, mutta kyllä mä mun pikku-murun sieltä mukaani kuitenkin otin. ;)
Että sellaista actionia tähän päivään.. On toi some kyllä hyvä keksintö, puoli tuntia siitä kun löytö-ilmoitus oli sinne jätetty soitin löytäjälle ja siitä vartin päästä olin jo hakemassa koiraani takaisin! Aivan ihania olivat löytäjätkin, siellä oli tosiaan tyttäret ilmoittaneet että koira jää heille ja perheen äitikin siinä totesi että heille taitaa nyt tulla kultainennoutaja. :D Olisi tässä voinut huonostikin käydä, mutta onneksi kaikki päättyi oikein hyvin!

2 kommenttia:

  1. Todella mukava postaus! Onneksi Neponen löytyi, on Facebookista kyllä joskus hyötyäkin.. :D
    Jään seurailemaan :)
    Käy kurkkaamassa jos haluat ja jaksat: http://erilaisuuskunniaan.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Kyllä siitä facebookista vaan on hyötyäkin joskus. :D
      Kiva kun jäät seurailemaan, käyn katsomassa sun blogin kun pääsen koneelle. :)

      Poista