Eläinlaumasta kaverikuvia

Sain lopultakin nuo esittelysivut valmiiksi ja eläinten kuvia koneelta selatessa huomasin että on tullut napsittua vuosien varrella monia yhteiskuvia koirista ja kisusta, ajattelin sitten jakaa niitä myös muutaman tähän. :) Kuvat ovat sekalaisessa järjestyksessä. Neron vauvakuviakin on joukossa pari. :)
On meillä vaan niin kovin hyvä lauma, kaikki niin erilaisia, mutta yhteensopivia! :)


Nero ja Niilo.

Niilo ja Pate.

Nero ja Niilo.

Niilo ja Nero. Neponen on välillä vähän hassu <3

Vauva-Nepo ja Niilo. Ensimmäisiä yhteiskuvia. :)

Niilo ja Onni. Onska saa aina välillä hoitaa tyynyn virkaa.. :)

Nero ja Pate.

Onni ja Niilo.

Onni ja Nero.

Pate ja Nero.

Pate ja pentu-Nepo. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun Pate ja Nero tapasivat. :)

Pate ja Nero.

Pate ja Onni.

Mitäs piditte kuvista? :) Näitä olisi vielä paljonpaljon lisää, mutta ei kai tänne kaikkia viitsi latailla... :)

Ongelmia paratiisissa...

Hmmm... Kirjoitin tähän aikaisemmin pitkän tekstin Sannin uusimmista kuulumisista, mutta poistin kuitenkin koko tekstin... Sitten kirjoitin uuden tekstin ja poistin senkin... Tämä on nyt jotenkin todella vaikeaa, kun en tiedä, mitä kaikkea haluan aiheesta kirjoittaa.

Hevosen mittasuhteet on tässä kuvassa jotenkin pielessä, mut laitan tän silti kun Sanni on kaunis. :)

Sannilla on nyt jokatapauksessa vähän ongelmaa jaloissa, luultavasti johtuen vääränlaisesta kengityksestä, tätä mieltä ovat olleet eläinlääkäri ja muutama muu viisaampi henkilö, joiden kanssa olen asiaa selvitellyt. Etujaloissa on turvotusta ja raviliikkeessä silloin tällöin epäpuhtautta. Kaviot ovat myös aika kamalan näköiset, vaikka viime kengityksestä on vain noin viisi viikkoa. Aiemmin Sannin kengitysväli on ollut helposti sen kahdeksan viikkoa ilman ongelmaa. Takakenkien epätasaista kulumista ihmettelinkin jo tässä postauksessa. Uusi ilmiö meille.
Viime viikot ovat menneet aika tiiviisti puhelimessa, sähköpostia lähetellessä ja nettiä selatessa, kun olen yrittänyt selvittää mikä tässä olisi avuksi. Monet sähköpostit ja puhelut on käyty läpi, josko jostain löytyisi osaava kengittäjä korjaamaan kavioiden virhe-asennot. Kovin kiireisiä tuntuvat olevan. Lopultakin yksi kehuttu kengittäjä löysi ajan kalenteristaan ja hän tulee ylihuomenna (torstaina) kengittämään, sitten tiedämme jalkojen tilanteen taas paremmin. Jos kengityksen korjaaminen ei auta, menemme klinikalle kuvattavaksi. Toivotaan siis että kengitys korjaisi meidän ongelmat!

Iltaheinillä.

Sannilla on myös ollut selkä taas vähän jumissa. Se menee jumiin todella helposti viileämmällä ilmalla ja Sanni onkin saanut olla tarhassa sekä tallissa loimi päällä. Viime yöksi en loimea laittanut ja Sanni oli tärissyt aamulla todella kovasti! En ymmärrä miten sillä voi olla kylmä sisälläkin (vaikka asustaakin "ulkokarsinassa"), ei se noin herkästi ole ennen palellut... Syke oli aamulla ollut noin 60, lämpöä ei ollut. Lähdin itse töistä tarkistamaan tilanteen, kun ei ollut varmuutta onko hevosella jotain vakavempaa. Tallille saapuessani Sanni ei enää tärissyt kun oli saanut loimen selkäänsä ja heinää eteensä. Sykekin oli sopivasti 44. Täytyy nyt sitten laittaa loimi päälle joka yö. Herää vain pieni kysymys: Kuinka monta loimea Sanni mahtaa tarvita talvella kovilla pakkasilla, jos nyt jo palelee noin rajusti kun lämpö-asteet on nollan tietämillä..? Noh, sitä pitää miettiä silloin.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa, toivottavasti seuraavassa postauksessa voin kertoa jotain positiivistakin. Tai no, oli tänään illalla sellainen positiivinen asia, että Sannin etujalat eivät olleet niin nesteiset kuin aikaisempina päivinä, ne oli melkein jopa hyvät!

Elvin ratatreenien aloitus

Olen tässä jonkin aikaa miettinyt (toisin sanoen, olen miettinyt jo muutamia kuukausia enemmän tai vähemmän) hevosilleni kunnollista harjoitusohjelmaa, joka olisi mieluinen sekä itselle että hevosille, sekä myös tehokas että kehitystäkin tapahtuisi. Nyt olen saanut Elvin parin seuraavan kuukauden ohjelmat kirjattua ylös ja tällä kertaa aijon myös noudattaa tuota ohjelmaa! Usein tuppaa käymään niin, että alan noudattamaan jotain ohjelmaa, mutta lopetan sen yhtä pian kuin aloitankin.. Tällä kertaa niin ei tule käymään ja se on lupaus.

Mutta siis, Elvin seuraavaan kahteen kuukauteen tulee sisältymään ratatreenit, joka siis tarkoittaa laukkaamista raviradalla. Eilen teimme ensimmäisen rataharjoituksen.

Kiirekiirekiire !!!

Alkuun kävin maastossa noin kolmen kilometrin harjoituslenkillä kävelemässä ja hölkkäämässä.
Radalla otin vielä pari kierrosta ravia. Ravissa Elvi hölkkäsi rennosti ja rauhallisesti juoksi kuin tuulispää pitkää ravia pää pystyssä... Oli siinä pitelemistä ja kädet oli alkuravien jälkeen jo aivan hellänä pidättelystä. Hyvin on Elvillä vielä muistissa mitä siellä radalla on aikaisemmin kuulunut tehdä.
Alkuravikaahotuksen jälkeen käveltiin hetki ennen ensimmäistä laukkaa.

Otettiin kolme laukkavetoa. Joka kerralla laukattiin kierros (eli 1 kilometri), tai siis vähän päälle kierros kun meidän jarrutusmatkat vähän venyi joka kerralla... Vauhtia oli siis aivan liikaa, mutta eiköhän sekin laukan parantuessa rauhoitu ja kun saan Elvin muutenkin rauhoittumaan radalla niin laukkakaan ei ole kaahaamista. En siis kehtaa edes kirjoittaa tähän mitä sportstrackeri kertoi meidän maksiminopeudeksi.. :D Aina laukkakierroksen jälkeen käveltiin yksi kierros jotta sykkeet laskivat.

Parin laukkavedon jälkeen maltettiin kävellä jo pitkin ohjin.

Otettiin radalle mukaan kastelupullot, joka oli oikein hyvä idea kun laukatessa tuli todella lämmin ja hevonen oli aivan hiessä. En ollut aiemmin käyttänyt kastelupulloja Elvin kanssa, mutta hyvin se kastelu silti sujui. Tuli nyt sitten kätevästi sitäkin hieman harjoiteltua.

Viimeisen laukkavedon jälkeen kävelin kierroksen ja sitten ravasin vielä kierroksen. Vielä loppuraveissakin Elvi tarjoili alkuun laukkaa, sillä kun tuntuu tuo laukkavaihde jäävän nykyään helposti päälle.. Lopuksi käveltiin reilu puoli kierrosta radalla. Radalta poistumisen jälkeen tulin alas selästä ja talutin Elvin tallille, jossa tamma sai hörppiä elektrolyyttimelassimehua ja sai linimentit jalkoihinsa.

Loppukäyntejä.

Harjoitukseen meni alku- ja loppuverkkoineen noin 1h 20min. Pituutta koko ratsastukselle tuli noin 16 kilometriä. Aivan tarkkoja lukuja en tähän nyt valitettavasti pysty kirjoittamaan, kun alkuun oli hieman ongelmia sportstrackerin kanssa.
Ihan tyytyväinen olen tähän harjoitukseen, vaikka olikin liikaa vauhtia. Elvi keräsi radalla kierroksia aivan älyttömästi, mutta se oli arvattavissa, onhan se sentään juossut kilpaa vielä vuosi sitten. :)
Laukkatreenit saavat jatkoa ja toivotaan huimaa kehitystä. ;)

Perjantai-illan jumpat jalkapallokentällä

Perjantai-iltana oli itseltä jotenkin veto pois, mutta sain raahauduttua tallille sen ajatuksen kanssa että Sanni täytyisi liikuttaa. Tallilla olikin mukava näky vastassa, kun uljas ratsuni makoili tarhan mahdollisesti märimmässä kohdassa hyvin mudalla kuorrutettuna... Hetkellisen epätoivon jälkeen päätin että viedään heppa pesulle ja lähdetään ratsastamaan!

Tämä on juuri se näky mitä toivoo näkevänsä kun menee tallille väsyneenä... Tai sitten ei. :D

Oli tarkoitus mennä naapurin kentälle, mutta sinne ei nyt saanutkaan mennä, joten suuntasimme vähän matkan päässä sijaitsevalle jalkapallokentälle. Jalkkiskentällä olemme käyneet muutenkin silloin tällöin pyörähtämässä, siellä on ihan hyvä pohja ratsastusta ajatellen, eikä siellä ole koskaan ollut ketään samaan aikaan. Alku- ja loppukävelytkin tulee tehtyä aivan väkisinkin (vaikken niitä koskaan jätä väliinkään, melkein tulee käveltyä aina jopa kauemmin kuin olisi "pakko") kun jalkapallokentälle on jonkin verran matkaa.

Jalkkiskenttä. On siinä ainakin tilaa mennä!

Sanni oli alkuun jalkapallokentällä käynnissä aika kiireinen ja katseli ihmeissään viereisellä pellolla etenevää kovaäänistä puimuria. Alkuravit kuitenkin menivät ihmeen rennosti ja kivasti, ei tietoakaan kiireestä tai jännityksestä. Tehtiin alkuun paljon ympyröitä, voltteja ja loivaa kiemuraa ravissa. Ensimmäiset laukat otettiin "uraa" pitkin ja lisäksi tehtiin pari ympyrää molempiin suuntiin.
Alkuverkkojen jälkeen tehtiin pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa loivan kiemura-uran mallisesti. Selvitys kuvan kera tähän löytyy TÄÄLTÄ (3.tehtäväkuva), jos joku ei ymmärtänyt mitä tarkoitin. Raviväistöt menivät todella hyvin, käynnissä Sannilla oli taas kiire. Aika usein raviväistöissä meillä loppuu vauhti kesken, nyt ei ollut sitä ongelmaa ollenkaan.
Tehtiin myös loivaa kiemuraa voltilla ravissa (aikaisemman linkityksen ensimmäinen tehtäväkuva).
Mentiin myös pitkästä aikaa (viime kerrasta on varmaan jopa 7 vuotta, hups...) vastalaukkaa. Alkuun jäin liikaa matkustamaan ja Sanni tiputtikin pari kertaa raville. Sitten kun tajusin jatkaa ratsastastamista myös vastalaukassa, meni Sanni todella kivasti ja tuli hyviä vastalaukkapätkiä! :) Pitää ruveta taas tuotakin harjoittelemaan enemmän, hyödyllistä harjoitusta hevoselle ja tottakai itsellekin. Vastalaukkaa tein myös loivalla kiemura uralla. Alla selvityskuvaa tästä harjoituksesta.

 

Vastalaukkojen jälkeen tein loppuverkan ravissa ja sitten käveltiin jalkkiskentältä takaisin tallille. Olen tähän ratsastuskertaan todella tyytyväinen! :)

Tähän loppuun vielä vähän pohdintaa hevosenkengistä... Olen huomannut nyt tämän matkaratsastusinnostuksen alettua, että Sannin kengät kuluvat loppuun todella nopeasti. Varsinkin takakengät. Ennen ei maastoiltu näin paljoa erilaisilla pohjilla kuin nykyään ja maastoilut olivat lyhyempiä ja yleensä aika kevyitäkin. Nyt kesän aikana lisäilin maastoiluun enemmän myös asvalttipätkiä, jotta hevosen jalan jänteet, nivelet yms tottuvat erilaisiin pohjiin. Viime kengityksestä on nyt vajaa viisi viikkoa ja nyt jo takakengät ovat aika loppu. Viime kengityksessä vaihdettiin siis uudet kengät. Olenkin tässä nyt miettinyt, että pitäisiköhän Sannin kengitystä muuttaa jotenkin (kestävämmät kengät?) ettei kengät kuluisi jalasta pois, ennen kuin on se kengitysväliin kuuluva 6-8 viikkoa täynnä. Täytyy ottaa asia puheeksi kengittäjän kanssa. Sanni tuntuu myös kiertävän takajaloilla aika paljon ja kengät kuluvat ulkosyrjiltä ensimmäisenä. Varsinkin oikea takakenkä, joka on alla olevassa kuvassa. Mitähän tuollekkin voisi tehdä?

Aikaa viime kengityksestä kulunut 4 viikkoa ja 4 päivää. Takakenkien tilanne todella heikko. Varsinkin nuo ulkosyrjät, ei uraa enää ollenkaan...

Onko teillä paljon erilaisilla pohjilla maastoilevilla samanlaisia havaintoja kenkien kulumisesta? Onko antaa jotain vinkkejä miten saisi kengät kestämään edes seuraavaan kengityskertaan saakka?

Kisojen jälkeistä elämää + muutama kuva kisoista

Moikka! Laitan nyt heti alkuun muutaman kuvan, jotka sain Kämmäkän matkaratsastuskisoista. Kisakuvista kiitos Pumpulienkeli.com! (http://nappijaoona.blogspot.fi/)

Sunnuntaina kävimme Sannin kanssa palauttavalla kävelylenkillä taluttaen. Myös Elvi pääsi mukaan kävelemään. Maanantain ja tiistain Sanni sai pitää vapaata, ne päivät maastoilimme Elvin kanssa.

 Seuraavat kuvat otin viime torstain taluttelulenkillä.

Välillä piti haukata evästä. :)

Elviä ihmetytti kun käveltiin Sannin kanssa tarhan ohi.

Tänään Elvillä oli vapaapäivä ja Sannin kanssa käytiin rento käynti/hölkkämaasto. Kävimme tutustumassa taas uusiin paikkoihin ja koitin löytää uusia harjoituslenkkejä, eipä löytynyt taaskaan... Suurimmaksi osaksi vain kävelimme, muutamia ravipätkiäkin otettiin. Lähdin maastoon ilman mitään suunnitelmaa, joten tuli mentyä todella kevyesti. Sanni oli aika reippaalla tuulella ja tuijotteli "pelottavia" juttuja ihmeen vähän. Kuorma-autokin ajoi ohi, eikä Sanni välittänyt siitäkään oikeastaan ollenkaan, mikä oli suuri ihme kun olimme kaksin liikkeellä.

Seuraavaksi luvassa maisemakuvia tän päivän lenkiltä, kuvattuna hevosen korvien välistä. :)

 

 

Tämä kohta jännitti Sannia kovasti, pelottavia kontteja!

Rentoa käyntiä :)

Hyvin menneen lenkin jälkeen maistui iltapuuro. :)

Pikkukisuja

Otin tänään taas kissanpennuista muutaman kuvan ja videota, jotka ajattelin nyt jakaa teille. :)

Perhepotretti.

Ensimmäistä kertaa mr-kisoissa!

 
Matkaratsastuksen seurakilpailut 
Sastamala, Kämmäkkä 30.8.2014 

luokka: 20,6 km ihanneaika

 

Lauantaina oli kauan odotettu päivä, kun pääsimme lopultakin ensimmäisiin matkaratsastuskilpailuihimme! Olin pakannut auton jo edellisenä iltana valmiiksi, ettei lauantai aamuna tulisi kiire jonka vuoksi jotain sitten unohtuisi kotiin. Mukaan lähti vähän liikaakin tavaraa, mutta parempi niin päin kuin että jotain tärkeää puuttuisi.

Sanni sai syödä aamuruokansa rauhassa karsinassa kun teimme vielä viimehetken valmisteluja. Taisi hevonen kyllä aavistaa että jotain jännää tulee tapahtumaan, kun ei päässytkään tavalliseen tapaan aamulla tarhaan. Lopulta kun olimme lähtövalmiita, laitoimme Sannin traileriin ja lähdimme ajelemaan kohti Sastamalaa, matkaa kertyisi noin tunnin verran. Matka sujui ihan hyvin ja kun lähestyimme kisakeskusta, rupesi jännittämään aivan älyttömästi! En tainnut olla ainoa jännittäjä, tuntui huoltajaakin jännittävän jonkin verran. :)

Sanni ja the Huoltaja. Huoltajallakin tottakai tiimiväriä paidassa. ;)

Kun saavuimme kisapaikalle, jäi huoltaja pitämään seuraa Sannille ja itse lähdin kansliaan ilmoittautumaan ja hakemaan meidän kisanumeron. Palasin autolle ja sitten otimme hevosen ulos. Sanni tuntui hieman jännittyneeltä vieraassa paikassa. Käveltiin Sannin kanssa pellolla parikymmentä minuuttia, jonka jälkeen kävimme eläinlääkärin tarkastuksessa ennen reittiselostusta. Eläinlääkärin tarkastuksessa meni ihan hyvin, Sannia vain hieman kiukutti kun vieras ihminen kopeloi ja tähän olin oikeastaan jo varautunutkin. Sykettä eläinlääkäri joutui tarkastelemaan hetken aikaa, kun alkuun Sannia jännitti tuo toimenpide kamalasti. Etujaloissa oli hieman nestettä, josta eläinlääkäri huomautti ja antoi hyviä vinkkejä miten hänen mielestään voisi ja kannattaisi parantaa Sannin kengitystä. Alkutarkastuksen jälkeen Sanni sai jäädä huoltajan valvovan silmän alle syömään heinää (tuossa vaiheessa jännitys tuntui vähenevän ja heppakin alkoi jo syömään kunnolla), itse lähdin kuuntelemaan reittiselostusta.

Reittiselostuksen jälkeen pidimme pienen palaverin huoltajan kanssa ja sovimme että pidettäisiin pienimuotoinen huolto noin puolessa välissä reittiä. Satuloin hevosen ja nousin selkään noin varttia ennen lähtöä. Alkukävelyiden aikana juteltiin muiden samaan luokkaan osallistuvien kanssa ja sovimme että voisimme ratsastaa yhtämatkaa. Luokkaan osallistui meidän lisäksi viisi ratsukkoa.

Alkutarkastuksen jälkeen alkoi jo heinäkin maistumaan.

Lähtö tapahtui aika rauhassa. Lähdimme pian ravailemaan ja vauhtia tuntui löytyvän kaikilta. Oikeastaan Sannin menohalut vähän yllättivät, kun olen aika rauhassa tottunut maastoilemaan kotona. Porukassa oli useampi ex-ravuri ja sen kyllä huomasi kun kaikilla tuntui olevan kova kiire. :D Meidän Sanni-mammakin painoi ohjalle melkeimpä kaikki ravipätkät, viimeisen ravipätkän (maaliin oli vajaa 5km) pääsin sentään jo suhteellisen löysällä ohjalla, ei siis väsymys ainakaan painanut yhtään!
Reitti oli aika helppo, ei mitään epäselviä käännöksiä eikä esimerkiksi vaikeita sillan ylityksiä. Yhdessä kohtaa aloimme miettimään että onko ketään porukasta nähnyt merkkinauhoja vähään aikaan ja hetken ajattelimmekin että olemmeko väärällä tiellä, kaiveltiin karttoja esiin ja etenimme koko ajan, sitten mutkan takaa näkyikin jo oikean värinen nauha: emme siis eksyneetkään reitiltä. Huoltotaukoa pidimme noin puolessa välissä, juomaa ratsastajalle ja ratsulle. Ratsulle juoma ei kelvannut, joten se sai sitten muutaman porkkanan ja juomat juotettiin kisakaverille, jolla ei ollut huoltoa reitillä mukana. Kastelin Sannia myös hieman ja se sujui hyvin, vaikkei sitä ollakkaan harjoiteltu kotilenkeillä.
Reitin viimeset pari kilometriä kävelimme, kun reitti kulki metsäpolkua, jossa ei olisi voinutkaan ravata. Maaliin saavuimme aikalailla tasan kaksi tuntia lähdöstä, keskinopeudeksi tuli 10,30 km/h.

Evästaukoa palkintojen jakoa odotellessa.

Maalilinjan ylityksen jälkeen rauhassa autolle, satula pois ja vähän kävelyä vielä. Katsoimme sykkeen stetareilla: 52, eli lähdimme sitten lopputarkastukseen (aikaa oli kulunut jo 14 minuuttia, vaikka tuntui että olisimme olleet maalissa vasta ihan hetken!). Eläinlääkäri sai sykelukemaksi saman tuloksen ja sitten jäimme odottelemaan loppujuoksutuksia, tarkastuksessa oli aika paljon jonoa.
Sannin etujaloista ja mielialasta (neitiä ärsytti kopeloiminen taas ihan hirveästi... :D) tuli taas vähän huomautusta, mutta saimme hyväksytyn tuloksen kuitenkin! :) Jes! Tavoite saavutettu!

Palkintojen jako.

Ensimmäinen mr-ruusukkeemme. :)

Sitten oli vuorossa enää palkintojen jako. Sanni sai syödä ja juoda palkintojen jakoa odotellessa. Meidän luokasta kaikki sai hyväksytyn tuloksen. Meillä oli tosi mukava kisaporukka ja tosiaan vauhtia tuntui riittävän koko matkan.. :D Varmasti osallistumme uudelleenkin matkaratsastuskisoihin, kipinä tähän lajiin syttyi nyt viimeistään oikein todenteolla kun pääsimme kokemaan kisafiilistäkin. :) Seuraavia kisoja odotellessa!


Kilpailujen tulokset voit lukea Sisuratsukoiden nettisivuilta, osoitteesta http://www.sisuratsukot.net/tapahtumat37.html