Miinus yksi

...Ainakin periaatteessa. Elvistä on nimittäin nyt leasing-sopimukset tehty ja se siirtyy kaverini hallintaan ja varsan tekohommiin. :) Elvi ei siis muuta nykyiseltä tallilta silti mihinkään ja jatkossakin sitä näkyy täällä blogin puolellakin.

Elvi

Sanni

Viime aikoina on ollut opettelemista kun kahden hevosen sijaan on usein ollut vain yksi hevonen hoidettavana, kaverini on siivoillut Elvin karsinan ja laittanut ruokia valmiiksi useana päivänä, vaikkei vielä olisi oikeastaan sopimuksen mukaan tarvinnutkaan. Tämä ei tietenkään ole haitannut, mukavahan se on tulla tallille illalla ja huomata että puolet hommista on jo tehty. :)

Suttuinen kuva, jossa kaikki tallin asukit: Kusti, Elvi ja Sanni.

 
En tainnut mainita aiemmin että meidän tallilla on nykyisin vaan 3 hevosta, yksi hevonen omieni lisäksi. Kyllä muuten tuntuu että olisi todella vähän hommia nykyisin iltatallissa, kolmen hevosen iltatallin tekoon menee ihan älyttömän vähän aikaa! Syksyn ja alkutalven meidän tallissa oli tosiaan 7 hevosta ja kun yli puolet on muuttanut niin sen huomaa positiivisena asiana juurikin tallihommissa.

Loppuun vielä pitkästä aikaa parit korvakuvat, tänään käytiin Sannin kanssa maastoilemassa ihanassa keväisessä säässä. :)

Suosikkiblogit -viikon blogihaaste

Ajattelin nyt ottaa osaa taas Blogitallin viikon blohihaasteeseen kun oli ihan kiva aihekkin. Ohjeet haasteen tekemiseen löydät TÄÄLTÄ.

Ideana oli siis listata lemppariblogeja. Mulla on lukulistalla aika monta blogia, mutta muutama niistä on sellaisia joita tulee seurattua muita enemmän ja näistä blogeista luenkin yleensä aina kaikki uusimmat jutut. Itseä kiinnostaa eniten kaikki matkaratsastusaiheiset blogit ja lisäksi blogit joissa kirjoitetaan ihan tavallisista arkisistakin jutuista. En nyt lähde erikseen jokaisesta blogista kirjoittamaan mitän esittelyjä tai arvosteluja, listaan ne vain tähän suurinpiirtein omaan suosikkijärjestykseeni. :) (Blogien nimessä linkki blogiin, älkää antako sen häiritä etten osaa sitä linkkiä laittaa tuohon kuvaan.. ;))

Pumpulienkeli.com

 

 

Kirjavaa kohellusta

 

 

Ulutusta

 

 

Tarulandia

 

 

SD-team

 

 



Hei hei mitä kuuluu?

Meille kuuluu ihan hyvää. Olen nyt kolmatta viikkoa töistä lomalla ja etukäteen oli suunnitelmissa että ehdin päivitellä blogiakin hieman ahkerammin. Noh, aina ei mene ihan suunnitelmien mukaan. Mulla menee aika harvoin.

Viime päivityksen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista, niin tallilla hevosten kanssa kuin kotona koirien ja kissojenkin kanssa.

Muutama viikko sitten meidän Enni-kissa sai jonkinlaisen epileptisen kohtauksen ja se oli niin raju että se kyllä pelästytti. Soittelin silloin päivystävälle eläinlääkärille ja pieneläinklinikalle. Enni tutkittiin mutta mitään poikkeavaa ei löytynyt mistään. Eli ei mitään tietoa mistä moinen kohtaus johtui. Onneksi kohtauksia ei ole tullut enempää.

Neponen kippo päässä <3

Neponen kävi pari viikkoa sitten operaatiossa jossa se kastroitiin. Kastraatio tehtiin Neposen kivesvian vuoksi, kivesvikaisille saattaa tulla kasvaimia kun kives on esim vatsaontelossa lämpimässä. Neposelle tuli yhteensä kolme haavaa, yksi sinne mistä oikeassa paikassa ollut kives poistettiin, toinen nivuskanavan kohdalle kun eläinlääkäri oli tunnustellut että toinen kives olisi siellä, mutta ei ollutkaan. Kolmas ja isoin haava tehtiin vatsaan josta päästiin vatsaonteloon, sieltä löytyi piilossa ollut kives.
Nero on nyt ollut sitten "sairaslomalla", eli ei ole päässyt tallillekkaan mukaan ollenkaan. Tänään käytiin tikkien poistossa ja saatiin uutta antibioottia, aiempaa Neponen söi leikkauspäivästä tähän päivään asti. Yksi haavoista on hieman tulehtunut edelleen vaikka viime viikolla antibioottiannosta nostettiinkin... No nyt ei sentään ole enää "kippoa" (=se kauluri jota pitää pitää leikkauksen jälkeen) jatkuvassa käytössä. Se olikin hieman hankala kun Neponen vaan törmäili sen kanssa seiniin,ruokapöydän jalkoihin ja oikeastaan aivan joka paikkaan. Ostin leikkauksen jälkeen Nerolle sellaisen uimarengas tyylisen kaulurin, mutta se poksahti rikki heti samana päivänä kun Nero törmäsi sen kanssa ulko-oveen...
Nyt saadaan mennä Neron kanssa tallillekkin taas, jos vaan haavat pysyvät hyvinä. Jospa tää elämä tästä alkaisi pian normalisoitumaan.

Meillä on nyt ollut reilun viikon verran yksi koira vähemmän, kun Pate lähti mun tutulle kokeiluun josko se muuttaisi sinne pysyvästi. Niilolla ja Patella ei vaan ole lähtenyt sujumaan tuo yhteiselo, vaan ne murisee toisillensa jatkuvasti. Se ei ole kovin hyvä juttu kun kotona on tilaakin niin vähän (pieni asunto...) ja vaikka sitä koiraa onkin ihan älytön ikävä niin uskoisin tämän olevan kuitenkin paras vaihtoehto.

Ja nyt sitten tallijuttuihin kun koira- ja kissajutut on käsitelty. Viime aikoina kaverini on liikutellut Elvin oikeastaan kokonaan ja itse olen köpötellyt Sannin kanssa. Tämä on sopinut mulle oikein hyvin, olen saanut keskittyä Sanniin, kaverini tykkää lenkkeillä Elvin kanssa ja hänellä on yleensä enemmän aikaakin niin tämä menee paremmin kuin hyvin kaikkien kannalta. :) Kuvia meidän lenkkeilyistä ei nyt ole kun lähinnä pimeällä ollaan metsissä käyty. Eikä ole oikein mitään erikoista kerrottavaakaan meidän lenkeistä.

Elville on alustavasti varattu ori keväälle, eli Elvi lähtee astutukseen varmaan aikalailla heti kun kiimat alkavat pyörimään kunnolla. Varsa ei tule mulle, vaan kaverini on tämän varsahankkeen takana, eli leasing-sopimuksella mennään. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja vuoden päästä keväällä syntyisi hieno ravihevosen alku.

Tänään hevoset kengitettiin ja heppojen kaviot saivat paljon kehuja, ovat nyt oikein hyvässä kunnossa. Aiemminhan varsinkin Elvin kaviot olivat aika haperot ja naulojen paikkojakin joutui kengittäjä hieman miettimään kun kaviot olivat aika reikäiset. Nyt sellaisia ongelmia ei enää ollut. Toivotaan nyt että kengät pysyvät, viime kengityksen jälkeen Elvi piti hyvin kaikki kengät jalassa aina eiliseen saakka jolloin se tiputti toisen takakengän. Hyvä ajoitus siis kun tänään oli kengitys.

Tässä nyt meidän uusimmat kuulumiset. Onko täällä lukijoita enää ollenkaan kun olen ollut nyt pidempään todella laiska bloggaaja?

Jaa niin ne tilsakumit...

Miten sen aina muistaakin vasta siinä vaiheessa kun ne tilsakökkäreet on jo siellä kavioissa että ne tilsakumit tosiaan unohtui laittaa viime kengityksessä? Taas...

Ihan noin pimeä ei ollut mitä kuva antaa ymmärtää, lumi ja kaupungin valot valaisivat yllättävän hyvin.

Viime talvi mentiin Sannin kanssa ilman tilsakumeja, niin kuin näköjään tämäkin talvi. En vaan yksinkertaisesti muista kaivella niitä tilsakumeja esiin silloin kun kengityksen aika on, en muistanut viime talvenakaan.

Toissa iltana käytiin lenkillä Sannin kanssa. Ilma oli oikein mukava, enkä alkuun huomannut tilsojen kertymistä ollenkaan. Metsälenkillä ravailtiin rauhallisesti ylämäkeen kun sitten yhtäkkiä mutkan takaa tuli traktori lumiauroineen vastaan... Olen muuten ennenkin ihmetellyt ja ihmettelen taas, että minkä ihmeen takia metsälenkillä joka on määrätty hevosillekin yksisuuntaiseksi kolareiden välttämiseksi tulee traktori aina väärään suuntaan vastaan!? En käsitä. No mutta, hyppäsin sitten alas selästä kun huomasin heti että Sanni ei ihan hirveästi ilahtunut traktorin näkemisestä. Talutin hetken ja kiipesin takaisin satulaan kun traktori oli mennyt ohi. Siinä kohtaa kun päästiin traktorin auraamalle alueelle alkoi hevonen heti liukastella oikein kunnolla. Kivasti oli tilsat kerääntyneet tuon traktoriepisodin aikana... Huoh. Koitin josko ravaaminen auttaisi ja irrottaisi tilsat, mutta ei, ravaaminen oli pakko lopettaa heti alkuunsa kun liukastelu jatkui vaan. En todellakaan halunnut ottaa riskiä että jotain sattuisi. Sama traktori tuli toistamiseen vastaan juuri kun päästiin metsälenkiltä tielle ja Sanni kurvasi omatoimisesti lumipenkkaan odottamaan että traktori pääsi ohi.
Hiittisuoralla onnistui ravaaminen ilman liukasteluja vielä, mutta sen jälkeen käynnissä tilsat haittasivat taas, joten mentiin suorinta tietä takaisin tallille. Hieman jäi lenkki lyhyeksi, mutta tällä kertaa nyt vaan kävi näin.

Eilen illalla Elvin kanssa lenkkeillessä oli vähän sama juttu, tilsat haittasivat hieman. Elvi ei tosin liukastellut ihan niin kovin kuin Sanni. Ei se vähäinen liukastelu Elvin menoa haitannut ollenkaan ja poni hikosikin hieman vaikka todella rauhallisesti mentiin. On sillä kyllä sitä talvikarvaakin sen verran ettei mikään ihme...
Lenkin jälkeen harjasin ja loimitin Elvin karsinassa, meidän lenkkiseuralaiset Marjukka ja Kusti olivat käytävällä. Marjukan piti juottaa Kustille melassivettä ämpäristä, mutta Elvi tunkikin röyhkeästi oman päänsä ämpäriin kun olin jättänyt karsinan oven auki... :D Kustin ei auttanut muu kuin odotella omaa vuoroaan -ja sitä että Marjukka saa täytettyä melassivesiämpärin uudelleen Kustia varten. Elvi kai ajatteli että naiset ensin! :)

Mehuhetki.

Onko ideoita mikä auttaisi tilsoihin? Kun ei oikein vasaraakaan viitsisi ratsastaessa pitää mukana... :D Onko joku kokeillut esim. ruokaöljyä, onko apua?

Meidän talli ja sen asukit

Huomasin tässä taannoin että olen ihan unohtanut esitellä meidän tallia paremmin ja sen muita asukkaita, Elvin ja Sannin lisäksi samassa tallissa asustavia siis. Hevoset luultavasti muuttavat tässä kevään aikana jossain vaiheessa uuteen paikkaan, joten ajattelin että nyt on varmaan hyvä vielä kertoa meidän nykyisestä tallista. Olen aiemmin kertonut meidän tallista pienimuotoisesti tässä postauksessa, mutta nyt kerron myös vähän tallin muista asukeista.

Kesä <3

Hevoseni asuvat Forssassa Pilvenmäen raviradan vieressä, pienessä seitsemän paikkaisessa tallissa. Tallissa asuu tällä hetkellä kaikenkaikkiaan viisi hevosta. Kaikki tallin hevoset ovat lämminverisiä ravihevosia rodultaan, nyt kun viimeinenkin muun rodun edustaja lähti vuoden vaihteessa pois. Prinsu oli meidän tallin puoliverivahvistus, mutta se muutti kaverini luokse asumaan.

Tallistamme löytyy kaksi tammaa, Sanni (Sun Marii) ja Elvi (Garden Of Eden), jotka tosiaan ovat tämän blogin päätähtiä. Ruunia tallissa asustaa kaksi kappaletta, Rana (Nevelerana) ja Kusti (Gustavofsin). Yksi orikin tallistamme löytyy, Poju (Northern Sunrise). Lisäksi tallin asukkaisiin kuuluu vaalea pitkäkarvainen kissa (meidän Enni-kissan äiti) ja nyt on kyllä ihan pakko myöntää, etten edes tiedä mikä sen nimi on... :D Erinäisiä kutsumanimiä kyllä löytyy...

Prinsu ja Kusti lähdössä lenkille tammikuussa 2014.

Rana ja Sanni laitumella kesällä 2013.

Tallikissa ja meidän Enni.

Tässä saatte nauttia mun upeista piirustustaidoista... Mittasuhteetkin on aivan pielessä, mutta eiköhän tässä tule kuitenkin selville vähän millainen meidän tallin pihapiiri on. Tarhoille on tallista mielestäni turhan pitkä matka. Tallin takana on yksi ylimääräinen tarha ja tarhan vieressä kulkee tie. Naapureita on tallin molemmin puolin ja tien toisella puolella. Sannin ja Elvin tarhan takana kulkee tie jossa voi hevosten kanssa kulkea ja vähän matkan päässä tarhojen takana menee hiittisuora.

Ja tässä lisää taidonnäytettä... Mittasuhteet jälleen pielessä, kaikki karsinat ovat samaa kokoa, vaikkei kuvaa katsomalla niin heti uskoisikaan... ;) Tässä siis tallin pohjapiirustus. Sanni ja Rana olivat aiemmin suulin karsinoissa, mutta vuoden vaihteessa muuttivat tallin puolelle kun karsinoita vapautui.

Talli hoidetaan yhdessä vuorot jakamalla ja minä itse teen lähes poikkeuksetta jokaisen iltavuoron, eli muitakin kuin omia hevosia on käsiteltävä joka päivä. Talli on tiloiltaan hyvin pieni, siis varustehuone on hyvin ahdas eikä hevosten ruuille ole kunnollisia säilytyspaikkoja. Mun hevosten rehusäkit onkin sijoitettuna vessaan ja heinäpaalit ovat ulkona pressun alla, lisäksi kärryt lojuvat ulkona lumihangessa... Mutta minkäs sille tilan ahtaudelle voi ja kaikkeen on kuitenkin keksitty ratkaisut. Valjasvaraston lisäksi tallilla on kahvihuone(+wc), joka tosin ei ole kahvihuoneen virassa ollut enää hetkeen, lähinnä vain tavaroiden säilytyspaikkana...
Tallissamme on mahdollisuus valjastaa hevonen joko tallin puolella käytävällä, tai sitten suulin käytävällä, hyvin on tilaa laittaa kärrytkin perään sisällä. Lisäksi löytyy pesupaikka ja isona plussana tallin hanasta tuleva lämmin vesi! Tätä luksusta ei ole joka tallilla ollut missä Sannin kanssa olemme majailleet...

Tallillamme ei ole omaa kenttää, mutta naapurin kenttää saa käyttää sopimuksen mukaan. Lisäksi muutamille maastoreiteille pääsee ajaen sekä ratsain. Liian vähän ja liian yksipuolisesti on maastoja mun makuuni, mutta kaikkeen tottuu... Laukkavetoja sentään pääsee hyvin tekemään yhteen sopivanpituiseen ylämäkeen ja lisäksi vielä kilometrin pitkää hiittisuoraa saa paahtaa menemään jos siltä tuntuu! Tietysti myös ravirataa voi käyttää, jos kokee sille tarvetta. :)

Sannin kanssa hiittisuoralla päästelemässä. :)

 

Elvin kanssa radalla laukkailemassa.

Nyt tämä teksi alkaa vaikuttamaan jo joltain myyntipuheelta mun mielestä, mutta ei anneta sen häiritä... ;) Sellainen talli meillä ja varmasti unohdin taas tästäkin tekstistä jotain...

Klinikkakin on ihan vieressä!

Sekametelisoppaa

Heippa vaan pitkästä aikaa! Ajattelin nyt tehdä tämän vuoden ensimmäisen(!) postauksen missä ei tule lopulta olemaan varmaan päätä eikä häntää, mutta ideana on kuitenkin tehdä pieni kuulumis- ja "olemme hengissä"-postaus.

Viime vuoden puolella kerroinkin suunnitelmista kuljettaa Prinsu kaverilleni. Saatiin traileri lainaan toiselta kaveriltani heti vuoden ensimmäisenä päivänä. Omaa traikkua ei tosiaan voitu käyttää nyt kun en ole saanut hommattua siihen talvirenkaita ja lisäksi se vaatisi vielä pientä fiksausta että se olisi varmasti "Prinsun kestävä"...
Kuljetuspäivälle oli selvät suunnitelmat: lähdemme hyvissä ajoin liikkeelle, että pääsemme Prinsun kanssa tutustumaan uuteen kotiin päivänvalossa. Ihan hyvä suunnitelma, mutta toteutus ei ihan niin hyvä ollutkaan... Ensinnäkin pääsimme liikkeelle erinäisistä syistä johtuen hieman myöhässä, toiseksi trailerin lainaus ei sujunutkaan ihan suunnitelmien mukaan, vaan siinä oli tullut pieni sekaannus ja traileri olikin ihan toisaalla ja käytössä kun menimme sitä hakemaan. Jouduimme siis odottelemaan hieman. Kolmas ongelma oli hevosen lastaus, joka ei myöskään sujunut ollenkaan niinkuin olin suunnitellut. Ajatuksissani Prinsu juoksisi koppiin innoissaan, oltiinhan me saatu lainaan niin upea, iso, tilava ja valoisa traileri, että olin varma että sinne menisi oikein mielellään. Mutta ei. Lastattiin Prinsua lähemmäs tunti illan hämärtyessä. Asiaa tietysti vaikeutti vielä se, että olimme avopuolisoni Joonaksen kanssa lastaamassa Prinsua kahdestaan ja Joonaksella ei muistaakseni ole kokemusta kaksin lastaamisesta kuin yhdeltä aiemmalta kerralta. Silloinkin lastattava hevonen oli Sanni, joka on niin helppo että minä talutan sen koppiin ja joku vaan laittaa takapuomin kiinni. Prinsu on vähän eri juttu, oli herkkuämpäriä varattuna ja liina oli hepan pepun takana heti ensimmäisistä yrityksistä lähtien. Yrityksiä oli useita ja kokeilimme montaa eri keinoa...
Kun lopulta saimme hevosen traileriin, oli jo melko hämärää. Perille saapuessamme olikin sitten jo pussipimeää. Jäi siis myös ottamatta ne uuteen paikkaan tutustumiskuvatkin ottamatta, vaikka kerrankin muistin ottaa kamerankin mukaan.

Prinsu muutti siis kaverilleni lauman kolmanneksi jäseneksi, entisen kisakumppanini Monan ja Monan parivuotiaan varsan Sentin kaveriksi. Heti niitä ei samaan tarhaan laitettu, mutta pääsivät kuitenkin nuuskuttelemaan toisiaan aidan ylitse. Prinsu oli heti aivan rentona uudessa paikassa, ei ihmetellyt tai pelännyt mitään ja ruokakin maistui heti. Hienoa!
Kaverini laittoi paljon viestiä seuraavina päivinä ja kuulemma Prinsu on sopeutunut lauman jatkoksi oikein hyvin ja kaikki on muutenkin mennyt paremmin kuin uskallettiin edes toivoa.

Tämän hiljaiselon aikana ei ole tapahtunut oikeastaan mitään kovin kummallista. Sanni ja Elvi ovat lomailleet, lomailleet ja lomailleet, syöneet hyvin ja tarhailleet joka päivä pitkään. Hevosten lomat eivät ole olleet ihan suunniteltuja, mutta mikäpä tässä meidän tekemisessä olisikaan... ;D

Blogihiljaisuuden aikana olen myös sulatellut tallin jäätyneitä putkia, mm.tällä tavalla...

Ostin Elville myös tiimiväriimme mätsäävän heijastinriimun...

...josta koitin myös ottaa kuvaa ilman heijastusta, mutta kuvauskohde ei ollut yhteistyöhaluinen...

...joten kuvasin teille riimun vielä näin tylsästi karsinan oveen ripustettuna. :D

Tässä tällainen pieni kuulumispostaus, meille ei tosiaan kuulu nyt oikein mitään erikoista, mutta yritän nyt oikeasti vähän aktivoitua taas. Eli toivottavasti pian pääsen taas kirjoittelemaan teille jotain. :)

Actionia elämään...

Viime postauksesta onkin kulunut aikaa vähän turhan paljon, vaikka taas postausideoita on ollut, mutta en vain saa aikaiseksi kirjoittaa mitään...

Eilen oli aivan järkyttävä pakkanen ja aamulla olikin tallin vesiputket jäässä vaikka hevosetkin olivat tallissa. Tosi kiva. Hevoset sai jäädä syömään aamuheiniä sisälle ja lämmittämään tallia. Sanni oli ainut joka pääsi aamusta ulos, se asuu ulkokarsinassa, joten sen ei tarvinnut toimia tallin lämmittäjänä. Oli sentään naapurin hevoset ulkona niin ei tarvinnut Sannin ihan yksin olla. Ja näkyi hiittisuoralla pari treenariakin hölköttelevän hevostensa kanssa pakkasesta huolimatta.

Ei tuu tällä talvikarvalla ihan heti kylmä!

Elvi ja Prinsu pääsivät päiväheinien aikaa pihalle ja loput hevoset jätettiin omistajien niin halutessa sisälle koko päiväksi. Mulle on hyvin tärkeää että hevoset saavat ulkoilla mahdollisimman paljon, eihän niitä ole luotu karsinassa seisotettaviksi. Toppatakkia hepalle päälle ja ulos vaan! Elvi tosin sai mennä taas nakuna ulkoilemaan, sillä on sellainen mammuttikarva että olisi ihme jos se herkästi palelisi. Hyvin tyytyväisiltä hevoset vaikuttivat illalla, eikä niillä tuntunut olevan mikään kiire sisälle. Paitsi Prinsulla, sehän huuteli tapansa mukaan portilla "Tuu hakemaan mut äkkiä täältä sisälle!!", mutta se nyt onkin vähän erikoinen tapaus, sen herkkä mieli taisi järkkyä kun osa kavereista oli sisällä koko päivän. Sisälle päästyään Prinsu rupesi puolestaan huutelemaan ulko-oven suuntaan ja rauhoittui syömään vasta kun toin Elvin omaan karsinaansa Prinsun viereen...

Tänään selvittelin mistä saisin trailerin lainaan lähipäivinä kun pitäisi Prinsu kuljettaa uuteen paikkaan. Meidän omassa traikussa ei ole talvirenkaita, joten sillä en voi kuljettaa. Prinsu tosiaan on vieläkin mun omistuksessa, eikä tilanne taida siitä muuttua vaikka keväällä se pitikin myydä. Se saa nyt muuttaa kaverini luokse, jossa se pääsee 2-vuotiaan ruunan hoitotädiksi ja parikymppisen tamman seuraneidiksi. Sekä kaverini harrastuskaveriksi.

Tänään oli tarkoitus lähteä kaverini kanssa Prinsulla ja Sannilla maastoon, mutta suunnitelmat muuttuivat kun en löytänytkään meidän Neposta mistään.. Kiersin pitkin tallialueita ja kävin raviradallakin kun näin siellä poliisi-auton, menin kyselemään olivatko he nähneet mun koiraani. Sitten kaverini soitti että yhdessä facebookin ryhmässä ilmoitettiin kultainennoutaja löydetyksi, muutaman kilometrin päässä tallista. Soitin löytäjille ja menin heti katsomaan, siellähän mun Neponen oli tyytyväisenä ruokittuna ja juotettuna.
Löytäjät ilmoittivatkin että he voivat pitää koiran kun se on niin ihana, mutta kyllä mä mun pikku-murun sieltä mukaani kuitenkin otin. ;)
Että sellaista actionia tähän päivään.. On toi some kyllä hyvä keksintö, puoli tuntia siitä kun löytö-ilmoitus oli sinne jätetty soitin löytäjälle ja siitä vartin päästä olin jo hakemassa koiraani takaisin! Aivan ihania olivat löytäjätkin, siellä oli tosiaan tyttäret ilmoittaneet että koira jää heille ja perheen äitikin siinä totesi että heille taitaa nyt tulla kultainennoutaja. :D Olisi tässä voinut huonostikin käydä, mutta onneksi kaikki päättyi oikein hyvin!