Sun Marii
"Sanni"
Amerikanravuri-tamma
s. 3.3.1997 FIN
i. Delphi's Jet - e. Marii Adams - ei. Graham Lobell
Sannin luonteesta:
Sanni on luonteeltaan rauhallinen ja kiltti. Sanni on yhteisten vuosiemme aikana rauhoittunut todella paljon, harjatessa ja kengittäessä sekä oikeastaan kaikissa hoitotoimenpiteissä Sanni suurinpiirtein vain nukkuu.. Tosin Sannin perusilmeisiin kuuluu myös korvat niskaa myöten luimiminen ja lisäksi saattaa kuulua vielä hampaiden naksutteluakin, vaikka Sanni ei purekkaan. Itse olen jo niin tottunut näihin Sannin nopeisiin "mielialan vaihteluihin" etten jaksa enää suuremmin välittää, välillä on sellaisia päiviä kun Sanni ensin nauttii suunnattomasti rapsutuksista ja yhtäkkiä se ei enää jaksakkaan olla rapsutettavana ja alkaa hampaiden naksutus. Onneksi kaikki ihmiset jotka Sannia käsittelevät tietävät näistä tavoista, eikä niitä tarvitse pelästyä. Ei se paha ole. :) Uusiin vieraisiin ihmisiin Sanni ei heti luota, itselläni meni aikaa melko kauan ennen kun sain Sannin täyden luottamuksen puolelleni.
Ratsastaessa Sanni on yleensä aika varma ja rauhallinen. Poikkeuksiakin kyllä löytyy, esimerkiksi kaverin kanssa maastossa mennessä saattaa vauhti yltyä aivan liian kovaksi jos heppakaverikin on kovin kilpailuhenkinen ja vauhdikas. Sanni ainakin on, aina tarpeen tullen.. :) Kentällä Sanni on yleensä suhteellisen rento ja keskittyy hyvin. Sanni on aina ollut todella nopea oppimaan uusia asioita, joka tietysti oli oikein hyvä piirre silloin kun alettiin opettelemaan ratsun alkeita. Sannihan on siis entinen ravuri, eikä se osannut oikeastaan mitään silloin kun sen ostin, selässä oli kyllä oltu ja eteenpäin meno onnistui ja jarrutkin saattoivat silloin tällöin löytyä, mutta esimerkiksi peruutus oli aivan ylivoimaisen vaikeaa.
Yhteinen historiamme:
Paljon on ehtinyt tapahtua näiden melkein 9 yhteisen vuoden aikana...
Ostin Sannin vähän kuin vahingossa. Osto ei siis ollut suunniteltu juttu. 2005 vuoden loppukesällä kävin eräällä tallilla katsomassa hevosia. Ihan vain siis katsomassa. Kuulin kuitenkin, että tallilla on hevosia myynnissä. Juttelin äitini kanssa asiasta ja hetken mietittyämme kysyimme myyjältä millaisia hevosia oli tarjolla. Kerroimme myös millaista hevosta etsin, jos siis sopiva sattuisi löytymään. Olin itse tuolloin 14 vuotias, joten äitini oli kaupasta vastuussa vaikka hevonen minulle tulisikin. Sopivan kuuloinen hevonen löytyikin kyseisen tallin omistajan tutulta, tallin omistaja ja hänen tuttunsa vaihtoivat hevosia ja Sanni esiteltiin minulle. Muistan sen hyvin vieläkin kun näin Sannin ensimmäisen kerran: pieni pyöreä lv-tamma seisoi korvat hörössä tallin pesupaikalla. Ensimmäinen ajatus oli, että tuossa taitaa oikeasti olla ensimmäinen oma hevoseni, sen verran suuren vaikutuksen tamma teki heti. Eka kerta Sannin selässä ei ollut kovin vakuuttava hevosen osaamisen puolesta, testiratsastus tapahtui hiekkatiellä. Kokeilin hieman askellajeja, käynti ookoo, ravi ihan ookoo vaikkakin hieman liikaa vauhtia löytyi ja laukka vaikutti aika katastrofaaliselta kun ennen laukan nostoa hevonen ryösti kovaan kiitoraviin ja siitä vasta haparoivaan mutta kova vauhtiseen laukkaan. Jarrut sentään löytyivät myös lopulta. Peruuttamista Sanni ei käsittänyt. Palasin tallille ja ilmoitin että haluan ostaa tuon hevosen (mikä saattaa kuulostaa jonkun mielestä hieman hullulta.. :D) ja sovittiin että jos eläinlääkärin tarkastuksessa kaikki on hyvin, niin kaupat tehdään. Tarkastus tehtiin ja siinä kaikki oli kunnossa, joten kauppasopimukset kirjoitettiin. Kävin ratsastamassa Sannilla vielä kaksi kertaa myyjän luona, ennen kuin sain tamman lopulta kotiin luokseni.
12.9.2005 odotus palkittiin ja myyjä toi Sannin uudelle kotitallilleen. :) Alkoi pikkuhiljaa totutus kaikkeen uuteen ja jännittävään. Ratsun hommiin totutus sujui hyvin ja Sanni oli nopea oppimaan. Kävimme Sannin kanssa myös tunneilla.
2005 loppuvuodesta Sannin selkä alkoi hieman kipuilemaan. Ilmeisesti satula ei sopinut siinä vaiheessa enää tamman selkään ja aiheutti kipeän selän. Tammikuussa 2006 kävi ensimmäinen hieroja joka diagnosoi hevosen olevan aivan rikki. Kuulemma jalat ja selkä olivat totaalisen hajalla, rintalihas poikki ja hevonen henkisesti aivan rikki... Kuoppaaminen olisi kuulemma tämän hevosen kohdalla paras vaihtoehto... Tämä oli tietysti shokki uutinen kun olin ajatellut selän olevan vain jumissa.. Emme sopineet uutta hierontaa, koska nyt piti miettiä mitä oikein pitäisi tehdä. Juttelin muutaman päivän päästä tuttuni kanssa tapahtuneesta. Hän oli sitä mieltä että hierojan sanaan ei kannattaisi liikoja luottaa ja pitäisi pyytää osaava eläinlääkäri paikalle. Näin teimme. Eläinlääkäri kävi tarkastamassa hevosen perusteellisesti. Muuta vikaa ei ollut, paitsi ne selän jumit. Viikon kipulääke kuuri ja jatkohoito-ohjeet eläinlääkäriltä. Löysimme myös uuden hierojan joka oli todella mukava ja osaava! Hän kävi hieromassa Sannia melkein joka viikko. Ja tuloksia saatiin kun sain vielä liikunta- ja jumppaohjeet hierojalta, eli pystyin omalta osaltani myös tekemään kaikkeni selän kuntoutumisen vuoksi.
Muutamat kisatkin on tullut käytyä. Ensimmäisissä estekisoissamme Sanni oli aivan parhaimmillaan, luokka oli 50cm ja rata meni hyvin, 0 virhepistettä ja 3. sija! :) Sanni tykkää hyppäämisestä ja sen takia estekisoissa olikin todella kiva käydä. Seuratason pikkuluokista on useampikin sijoitus tullut. Myös koulukisoja ollaan muutamat käyty, ensimmäisistä ei saatu edes hyväksyttyä tulosta, mutta toisissa (luokka K.N.Special) sijoituttiin toisiksi! :) Sen jälkeen käytiin vielä yhdet koulukisat eikä sitten jostain syystä enää enempää..
Paljon on ehtinyt tapahtua näiden melkein 9 yhteisen vuoden aikana...
Ostin Sannin vähän kuin vahingossa. Osto ei siis ollut suunniteltu juttu. 2005 vuoden loppukesällä kävin eräällä tallilla katsomassa hevosia. Ihan vain siis katsomassa. Kuulin kuitenkin, että tallilla on hevosia myynnissä. Juttelin äitini kanssa asiasta ja hetken mietittyämme kysyimme myyjältä millaisia hevosia oli tarjolla. Kerroimme myös millaista hevosta etsin, jos siis sopiva sattuisi löytymään. Olin itse tuolloin 14 vuotias, joten äitini oli kaupasta vastuussa vaikka hevonen minulle tulisikin. Sopivan kuuloinen hevonen löytyikin kyseisen tallin omistajan tutulta, tallin omistaja ja hänen tuttunsa vaihtoivat hevosia ja Sanni esiteltiin minulle. Muistan sen hyvin vieläkin kun näin Sannin ensimmäisen kerran: pieni pyöreä lv-tamma seisoi korvat hörössä tallin pesupaikalla. Ensimmäinen ajatus oli, että tuossa taitaa oikeasti olla ensimmäinen oma hevoseni, sen verran suuren vaikutuksen tamma teki heti. Eka kerta Sannin selässä ei ollut kovin vakuuttava hevosen osaamisen puolesta, testiratsastus tapahtui hiekkatiellä. Kokeilin hieman askellajeja, käynti ookoo, ravi ihan ookoo vaikkakin hieman liikaa vauhtia löytyi ja laukka vaikutti aika katastrofaaliselta kun ennen laukan nostoa hevonen ryösti kovaan kiitoraviin ja siitä vasta haparoivaan mutta kova vauhtiseen laukkaan. Jarrut sentään löytyivät myös lopulta. Peruuttamista Sanni ei käsittänyt. Palasin tallille ja ilmoitin että haluan ostaa tuon hevosen (mikä saattaa kuulostaa jonkun mielestä hieman hullulta.. :D) ja sovittiin että jos eläinlääkärin tarkastuksessa kaikki on hyvin, niin kaupat tehdään. Tarkastus tehtiin ja siinä kaikki oli kunnossa, joten kauppasopimukset kirjoitettiin. Kävin ratsastamassa Sannilla vielä kaksi kertaa myyjän luona, ennen kuin sain tamman lopulta kotiin luokseni.
12.9.2005 odotus palkittiin ja myyjä toi Sannin uudelle kotitallilleen. :) Alkoi pikkuhiljaa totutus kaikkeen uuteen ja jännittävään. Ratsun hommiin totutus sujui hyvin ja Sanni oli nopea oppimaan. Kävimme Sannin kanssa myös tunneilla.
2005 loppuvuodesta Sannin selkä alkoi hieman kipuilemaan. Ilmeisesti satula ei sopinut siinä vaiheessa enää tamman selkään ja aiheutti kipeän selän. Tammikuussa 2006 kävi ensimmäinen hieroja joka diagnosoi hevosen olevan aivan rikki. Kuulemma jalat ja selkä olivat totaalisen hajalla, rintalihas poikki ja hevonen henkisesti aivan rikki... Kuoppaaminen olisi kuulemma tämän hevosen kohdalla paras vaihtoehto... Tämä oli tietysti shokki uutinen kun olin ajatellut selän olevan vain jumissa.. Emme sopineet uutta hierontaa, koska nyt piti miettiä mitä oikein pitäisi tehdä. Juttelin muutaman päivän päästä tuttuni kanssa tapahtuneesta. Hän oli sitä mieltä että hierojan sanaan ei kannattaisi liikoja luottaa ja pitäisi pyytää osaava eläinlääkäri paikalle. Näin teimme. Eläinlääkäri kävi tarkastamassa hevosen perusteellisesti. Muuta vikaa ei ollut, paitsi ne selän jumit. Viikon kipulääke kuuri ja jatkohoito-ohjeet eläinlääkäriltä. Löysimme myös uuden hierojan joka oli todella mukava ja osaava! Hän kävi hieromassa Sannia melkein joka viikko. Ja tuloksia saatiin kun sain vielä liikunta- ja jumppaohjeet hierojalta, eli pystyin omalta osaltani myös tekemään kaikkeni selän kuntoutumisen vuoksi.
Ensimmäinen n.90cm hyppymme :)
Kesäkuussa 2007 Sanni pääsi viikoksi laitumelle Galileo nimisen arabi-orin kanssa, tarkoituksena olis tehdä varsa. :) Kuukauden päästä Sanni ultrattiin tiineeksi :) Toisen tiineystarkastuksen (90vrk) ohessa tutkittiin myös Sannin toinen etujalka joka oli alkanut kipuilemaan. Eläinlääkäri totesi että jänne on reagoinut ja siitä seurasikin kuukauden täyslepo ja sitä seurasi parin kuukauden kävelytys..
Galileo ja Sanni
17.5.2008 oli Sannin laskettu aika. 18.5 ilmestyi pienen pienet vahatipat ja siitä jännitys alkoi oikein kunnolla. Seuraavana iltana varsominen alkoi. Pian kuitenkin huomasin että kaikki ei ole kunnossa, varsominen ei etene. Soitettiin eläinlääkärille pari kertaa ja ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen eläinlääkäri saapui. Nopean tutkimisen jälkeen eläinlääkäri totesi että varsa on pahassa virheasennossa eikä sitä pystytty kääntämään kun tamma työnsi koko ajan vastaan.. Siinä eläinlääkäri sitten kysyi että lähdetäänkö klinikalle vai mitä tehdään. Päätimme lähteä klinikalle. Klinikalla Sanni nukutettiin ja varsaa koitettiin saada kääntymään. Ei onnistunut. Klinikalta kysyttiin että leikataanko ja annoin siihen luvan. Sanni siis keisarinleikattiin. Tamma-varsa oli kuollut jo ennen leikkauksen alkua. Noin 2,5 tunnin kuluttua tuli ilmoitus että leikkaus oli onnistunut hyvin ja Sanni oli jo jalkeilla. Nopeaa toimintaa, vaikka aikaisemmin meille sanottiin että leikkauksessa voi mennä useampi tunti. Sanni oli menettänyt leikkauksessa paljon verta, mutta olosuhteisiin nähden tamma voi hyvin. Pahemminkin olisi voinut käydä... Sanni oli viikon klinikalla tarkkailussa ja kun kaikki oli ookoo saatiin hakea tamma kotiin. Sanni joutui olemaan vielä 3 viikkoa karsinalevossa kotona. Kävimme vielä tikkien poistossa klinikalla ja sitten saimme aloittaa pikkuhiljaa kuntoutuksen ja liikutuksenkin.
Selviytyjä ainesta <3
Kun leikkauksesta oli toivuttu ja liikuntaa sai lisätä, aloimme taas käydä tunneillakin. Varsomisen epäonnistuminen oli suurin vastoinkäymisemme ja siitä toipumisen jälkeen ollaan saatu harrastella aika rauhassa, ilman suurempaa epäonnea. Onneksi. :) Toivottavasti meillä on Sannin kanssa vielä monta yhteistä vuotta jäljellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti